Pentti Matikainen valmensi Suomen ensimmäiseen jääkiekon miesten arvokisamitaliin Calgaryn olympialaisissa 1988, jolloin Suomi otti olympiahopean.
– Kyllä siinä oli enemmän kuin iso henkinen kynnys joka piti ylittää. Lähellä oli oltu jääkiekossa monta kertaa. Ei sitä sillä hetkellä ajatellut, että ylitettiin kynnys, mutta nopeasti sen jälkeen se valkeni. En näe sitä mitalia niin suurena saavutuksena kuin sen henkisen kynnyksen ylitystä, Matikainen arvioi.
Calgaryn hopeajoukkueen kapteeni Timo Blomqvist on samaa mieltä.
– Kyllä se tuntui siltä. Sitä oli pikkupojasta asti odotettu että tulisiko se mitali. Se oli itsellekin valtava tapahtuma, Blomqvist sanoi.
Matikainen valmensi Calgaryn joukkuetta Hannu Jortikan kanssa kahdestaan. Maalivahtivalmentajaa ei ollut, eikä vastustajien skouttaamiseen apua. Matikainen kertoo halunneensa tutustua pelaajiinsa ihmisinä, ei vain jääkiekkoilijoina. Alkusysäyksen tähän hän kertoo saaneensa Alpo Suhoselta, jonka valmennuksessa hän pelasi ja jonka apuvalmentajana hän työskenteli sekä SaiPassa että miesten maajoukkueessa.
– Aloitimme jo syksyllä 1987, kun ulkopuolinen testaaja tuli tekemään pelaajille psyykkiset testit. Halusin tietää, millaisten ihmisten kanssa menemme kovaan stressiin ja painetilanteeseen, mitä uhkakuvia ja vahvuuksia pelaajista löytyy, Matikainen kertoi.
Blomqvist kertoo, ettei enää muista näitä testejä.
– Ihmettelen jos olen päässyt siitä läpi. Voikohan niissäkin luntata? Olen varmaan pannut jonkun kaverin vastauksia, Blomqvist nauroi.
Matikaisen mukaan yksilöiden auttaminen oli välttämätöntä, koska suomalaisten huippupelaajien kaarti oli 1980-luvun lopulla vielä niin kapea, ettei ketään potentiaalista pelaajaa voitu jättää pois.
– Siinä sai olla välillä isänä, äitinä tai tyttöystävänä. Jos halusit pelaajasta mitata ulos parasta, piti tehdä kaikki pelaajien eteen. Ihmisten sisään on rakennettu erilaisia tarpeita, ja joillakin tarpeet ovat suurempia. Lähestyimme pelaajia. Se oli totaalista, kaikki pelaajat varmasti kokivat, että olivat joukkueen jäseniä, Matikainen kertoi.
"Ei nyt sentään patsasta"
Joukkueen kapteeni Blomqvist sanoo 1988 olympiajoukkueen olleen yhtenäinen ja helposti johdettava.
– Arvostan miten nykypäivänä joukkue kootaan, kun jokaiselle on maalattu oma paikkansa. Calgaryn joukkue oli myös koottu siten että se oli helppo johdettava. Se pysyi ruodussa. En muista minkäänlaisia ongelmia joukkueen sisällä.
Matikainen näkee vielä yhden kynnyksen suomalaisen jääkiekon tiellä.
– World Cup on vielä voittamatta, kun kaikilla parhaat pelaajat mukana. Silloin olisi kyse todellisesta mittarista, missä mikäkin maa menee. Mutta se ei enää ole iso kynnys, koska kaiken muun Suomi on jääkiekossa jo saavuttanut, Matikainen sanoi.
Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä vaati Twitterissä Havis Amandan patsaan korvaamista teräksisellä päävalmentaja Jukka Jalosen patsaalla. Voiko olympiavoitto johtaa yksilöiden merkityksen liialliseen korostamiseen?
– Joukkueurheilusta on kyse, Matikainen vastasi.
– Jukalle hatunnosto, hän ei nosta itseään. Totta kai valmentajan merkitys on suuri, epäonnistumisen hetkellä vielä suurempi, ja totta kai sitä pitää arvostaa, mutta ei nyt sentään patsasta. Pelaajat ovat tärkein elementti, yhtään väheksymättä valmentajan roolia. Ja voisihan joku esittää yhtä hyvin (ratkaisumaalin tehneelle Hannes) Björnisellekin patsasta, Matikainen jatkoi.
