Greta Gerwigin esikoispitkä Lady Bird on saanut ylistävät arviot. Naispääosanesittäjä Saoirse Ronan sai osastaan Golden Globen. Oscar-ehdokkuuksia tuli esimerkiksi parhaasta elokuvasta.
Lady Bird ei ole mestariteos, mutta sen katsoo mukavilla fiiliksillä.
Lady Bird
USA 2017, K12 (9), 1 h 33 min.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Greta Gerwig
Näyttelijöitä: Saoirse Ronan, Laurie Metcalf, Beanie Feldstein, Tracy Letts, Lucas Hedges, Timothee Chalamet, Jordan Rodrigues, Odeya Rush
Seuraavat esitykset: la 24.3. klo 21 ja su 25.3. klo 20.30 Biorexissä.
Karin kouluarvosana: 8
Christine (Saoirse Ronan) on sen verran omapäinen 17-vuotias tyttö, että virallinen nimi ei kelpaa hänelle. Hän haluaa kutsuttavan itseään Lady Birdiksi.
Kotipaikkakunta ei ole hyvästä, kuten tuossa iässä usein koetaan. Mieli tekisi Sacramentosta jonnekin kauas, mieluiten Yhdysvaltojen itärannikolle. Siellä olisi sentään vapautta ja boheemia elämää tarjolla.
Katolinen koulu on vielä käytävä loppuun. Onneksi siellä on tarjolla musikaalinäytelmä, johon Lady Bird hakeutuu parhaan ystävänsä Julien ( Beanie Feldstein ) kanssa.
Nuori tyttömme tapaa tietenkin pojan, Dannyn ( Lucas Hedges ), jonka kanssa voi katsella tähtiä. Samalla junaradan toisella puolella elävä parempiosainen väki alkaa kiinnostaa Lady Birdiä entistä enemmän.
Julie jää kakkoseksi, kun Lady Bird janoaa uusia kokemuksia ja tietenkin sitä eka kertaa pojan kanssa.
Elokuvan keskeiseksi jutuksi nousee Lady Birdin ja Marion-äidin ( Laurie Metcalf ) välinen suhde. Se on sanailua, riitelyä ja hyväksynnän hakemista.
Jokainen huomaa yllä olevasta, että Lady Birdin kuviot on nähty lukemattomissa teinikuvauksissa. Leffa on täynnä kliseitä, se myönnettäköön.
Onneksi se ei ole koko totuus. Elokuvan saamille kehuille on katettakin. Greta Gerwigin ohjauksessa ja omaelämänkerrallisessa elokuvassa on raikas ja ihmisläheinen ote huumoria unohtamatta.
Elokuva hengittää kliseisenäkin luonnollisesti ja sydämellisesti. Elokuva välttelee rakeista kuvausta ja musiikkia myöten suurimmat imelyydet. Ohjauksellinen taito sekin.
Lady Birdin ja äidin suhde pulppuaa monissa kohtauksissa uskottavasti. Larry-isä ( Tracy Letts ) jaksaa toimia ymmärtävänä ja rakentavana linkkinä äidin ja tyttären välillä, vaikka työttömyys ja rahavaikeudet painavat päälle.
Elokuvan varsinainen ilonaihe on Saoirse Ronan. Ilman hänen suoritustaan elokuva olisi huomattavasti heppoisampi. Hänen Lady Birdinsä on ihastuttava, ärsyttävä, ailahteleva ja rakastettava.
Kari Kellokumpu