Lef­fa-ar­vio: Krista Kosonen pääsee näyt­tä­mään kykynsä kun­nian­hi­moi­ses­sa Mia­mis­sa

Zaida Bergroth on varmasti lahjakkaimpia elokuvantekijöitämme. Sen hän todistanut aikaisemmin vaikkapa mainiolla Skavabölen pojilla (2009).

Miamin pääosassa ovat naiset. Angela ( Krista Kosonen ) on klubeja, yökerhoja ja yksityisiä tilaisuuksia koluava tanssijatar. Hänen silmissään siintää unelma, Miami, eri kuvioineen. Show-naisen kimaltelevan ulkokuoren takana uivat tummat säröt.

Erään tanssikeikan jälkeen Angela on vaikeuksissa hämärämies Jaken ( Christian Lindroos ) kanssa. Nuori, Angelaa seuraava tyttö Anna ( Sonja Kuittinen ) pelastaa Angelan menemällä väliin.

Naiset pakenevat väkivaltaisen yhteenoton jälkeen Annan kotiin. Tyttö asuu yksin. Isä on kuollut ja äiti ties missä.

Käy ilmi, että aikuiselämän kynnyksellä elävä Anna ei ole ollut paikalla sattumalta. Angela paljastuu Annan vanhemmaksi siskoksi. Isosiskossa on Annan silmissä paljon kiehtovaa, ihailtavaa ja puoleensavetävää. Angelan ongelmat ovat vielä näkymättömissä.

Toisensa löytämisen, neonvalojen ja samppanjakuplien rinnalle alkaa vyöryä Angelan elämän varjoisia kohtia, velkoja ja rikollispomo Mertsi ( Kristian Smeds ).

Naiset pitävät kuitenkin yllä unelmaansa, jonka määrittäjänä soi Suiciden alun perin tunnetuksi tekemä Dream Baby Dream . Elokuvassa biisin esittää El Perro del Mar.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Bergrothin elokuvissa perhe on ollut usein tavalla tai toisella keskiössä. Miamissa sisarusten suhdetta ja perhetaustaa peilataan kahden erilaisen sisaruksen kautta.

Anna on nuoruudestaan ja alun arkuudestaan huolimatta päättäväisempi, määrätietoisempi ja huolehtivampi osapuoli. Hän kasvaa. Angelan elämä hajoaa mielialan mukaan suuntaan jos toiseen. Hänen roolihahmonsa on manipulatiivinen, arvaamaton, räiskyvä ja täynnä komplekseja.

Bergrothin mukaan kumpaakaan ei tule nähdä uhreina, sillä he tekevät kaikesta huolimatta itse ratkaisunsa.

Anna ja Angela ovat kuitenkin usein miehisen, fyysisen väkivallan uhkaamia. Tosin pulmusia eivät ole he itsekään. Hyviä miehiä ei irralliseksi jäävää Timiä ( Alex Anton ) lukuun ottamatta juuri nähdä. Timinkin tapauksessa Anna ottaa ohjat.

Miami on kunnianhimoinen elokuva. Siinä on perhesuhteita, rikollisia kuvioita, naisten maailmaa, uskonnollista symboliikkaa, Angelan moniulotteinen persoona ja ties mitä. Leffa uuvahtaa jotenkin kaikkien ainestensa alle. Uskottavuudessakin on ongelmia. Kerronnasta tulee raskassoutuista, väliin pitkäveteistäkin.

Kaikki kunnia kuuluu kuitenkin elokuvantekijöiden kunnianhimolle. Erityistä kiitosta saa näyttelijäohjaus, josta jo Skavabölen pojat antoi maittavan esimerkin. Turhien rönsyjen keskellä Miami on kiinnostavimmillaan keskittyessään puhtaasti sisarusten suhteeseen sekä sen ulottuvuuksiin ja vivahteisiin.

Krista Kososta ylistettiin usealla taholla Kätilön roolistaan, mutta todellisia lahjojaan hän pääsee näyttämään vasta Miamissa. Hän hallitsee hahmonsa pelinaisen pintaliidon, vahvuuden, hukassa olemisen kuin vähitellen paljastuvat kipukohdat. Sonja Kuittinen on Kososta suoraviivaisempi, mutta roolihahmonsa mukainen. Häneltä nähdään vakuuttava suoritus.

Miehet ovat sivuosissa, mutta ne hoidetaan Miamissa hyvin.