Lef­fa-ar­vio: Kään­tö­pis­teen hahmot kiin­nos­ta­vat, mutta elokuva kiertää heitä kuin kissa kuumaa puuroa

Kolmen ihmisen elämät risteävät Simo Halisen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Kääntöpiste .

East Of Sweden on elokuvan kansainvälinen nimi. Elokuva on suomalais-ruotsalainen yhteistyötuotanto.

Jere ( Samuli Vauramo ) kouluttaa itsepuolustustaitoja oululaisessa kuntosaliyrityksessä. Hän yrittää saada poikansa ( Wäinö Pylkkönen ) takaisin lastensuojeluviranomaisilta, mutta miehen kaikki tekemiset eivät kestä päivänvaloa. Jere salakuljettaa steroideja.

Dominick ( David Nzinga ) on paperiton pakolainen Angolasta. Henkilöhahmon myötä elokuvaan tulee ajankohtainen ulottuvuus, mutta varsinainen pakolaiskuvaus Kääntöpiste ei ole.

Dominick on joutunut pakenemaan kahdeksanvuotiaasta saakka. Hänellä olisi jo halu pysähtyä ja lähettää rahaa perheelleen. Hänen on paettava taas, tällä kertaa kohti Ruotsia pohjoisen Suomen kautta.

Kolmas keskeinen henkilö Vera ( Laura Birn ) työskentelee näyttelijänä Oulun kaupunginteatterissa. Hän pelkää entisen miehensä vahingoittavan häntä ja heidän yhteistä lastaan. Välit pakolaisia auttavaan entiseen anoppiin ja pappiin ( Sara Paavolainen ) ovat sentään kunnossa.

Toisilleen tuntemattomat Jere ja Dominick tapaavat pohjoiseen matkaavan junan makuuvaunussa. Samaiseen vaunuun sattuu sekaisin oleva salamatkustaja ( Andreas af Enehielm ).

Tästä seuraa tapahtumaketju, jossa tehtyjen valintojen seurauksia Jere ja Dominick joutuvat kantamaan sielussaan.

Kääntöpiste on ristiriitaisia ajatuksia herättävä elokuva. On sekin tyhjänpäiväistä parempi. Ihmisissä on ainakin periaatteessa kiinnostavuutta. Kunnianhimoa tehdä vakavaa draamaa riittää.

Käsikirjoitusta on pyöritelty hartaasti ja huolella unisieppariesinettä myöten, mutta elokuva painiskelee silti uskottavuusongelmien kanssa. Elokuvan kuvio ei tunnu luonnikkaalta, joskaan ei täysin mahdottomalta.

Elokuva pyörii ihmistensä ympärillä ja availee heidän tuntemuksiaan. Näyttelijät tekevät työtään paneutuneesti. Siitä huolimatta katsoja ei pääse heidän sisäänsä. Henkilöitä ollaan turhauttavasti yhtä aikaa lähellä ja kaukana. Tulee mieleen vanha sanonta, jossa kissa kiertää kuumaa puuroa.

Kääntöpisteessä rakennetaan toki useita jännitteistä kohtauksia kuvauksen, leikkauksen ja musiikin avulla. Käytetyt kuvauspaikat hyödynnetään hyvin. Ne ja valaistusratkaisut tukevat hyvin henkilöiden mielenmaisemaa.