Dame Agatha Mary Clarissa Christien (1890-1976) kirjoja on käännetty useille kymmenille kielille. Vain Raamattua, Jules Verneä ja Harry Pottereita on käännetty enemmän, jos Wikipedian tietoon on luottaminen.
Samainen lähde kertoo, että ainoastaan Shakespeare lyö kirjojen myynnissä Agatha Christien. Hercule Poirot ja neiti Marple -hahmoista tunnetun kirjailijan kirjoja on ostettu noin kaksi miljardia kappaletta.
Jos Agatha Christien romaaneja ei ole lukenut, on todennäköisesti tutustunut Christien Poirotiin ja Marpleen useiden televisiosarjojen kautta.
Ennen uunituoretta Kenneth Branaghin ohjaamaa Idän pikajunan arvoitus -elokuvaa Christien dekkarin on ohjannut valkokankaalle ainakin Sidney Lumet vuonna 1974.
Idän pikajunan arvoitus
Murder On The Orient Express, USA 2017, 1 h 54 min.
Ohjaus: Kenneth Branagh
Käsikirjoitus: Michael Greene
Näyttelijöitä: Kenneth Branagh, Johnny Depp, Michelle Pfeiffer, Willem Dafoe, Penélope Cruz, Judi Dench
Seuraavat esitykset: Su 3.12. klo 13.30 ja klo 17 Bio Rexissä.
Karin kouluarvosana 7 ½
Branaghin version tarina alkaa 1930-luvun Jerusalemista, jossa Hercule Poirot (Kenneth Branagh) selvittelee varkautta. Siinä on epäiltynä kolmen uskontokunnan edustajat.
Alku tuntuu selvältä viittaukselta nykymaailman ristiriitoihin uskontojen ja ihmisryhmien välillä. Näkökulma on sovitteleva.
Poirot kaipaa lomaa, mutta murha odottaa raiteilla. Neropattimme matkaa idän pikajunalla kohti Eurooppaa ja Englantia. Seurana on toisilleen tuntemattomia kanssamatkustajia, joista yksi murhataan.
Juna joutuu keskeyttämään matkanteon lumivyöryn takia. Tunnelma tihentyy ja murhaan liittyvät arvoitukset alkavat aueta.
Tapauksen johdosta Poirotin tasapainoon perustuva maailmankuva järkkyy. Hyvän ja pahan, oikean ja väärän ero ei olekaan niin selkeä enää.
Branaghin versio Christien klassikkodekkarista on laatutyötä, mutta mitään erityisen sytyttävää siinä ei ole.
Elokuva on viritetty etenkin alkupuolella komediallisen viihdyttäväksi. Loppupuolella Idän pikajunan arvoitus vakavoituu.
Poirot-faneille keskeistä lienee Kenneth Branaghin onnistuminen nerokkaana Poirotina. Tyylikkyys, hienostuneisuus ja tietty karrikoivuus on Branaghin tulkinnassa esimerkiksi David Suchetin Poirotia vähäisempää. Tämä Poirot ottaa Poirotiksi aika rivakoita juoksuaskeliakin.
Branaghin Poirot on kelvollinen luomus, mutta muistikuvaa hahmosta ei juuri jää. Elokuva laskettelee sentään pilaa Poirotin viiksistä.
Joidenkin näyttävien digin avulla luotujen Istanbul-kuvien ja jylhien vuoristomaisemien lisäksi katsoja bongaa maittavan dialogin.
Lumetin elokuvan tavoin Branaghin versio on pakattu tähtinäyttelijöillä. Heille ei ole annettu paljon tilaa, mutta he hoitavat asiansa kuten kuuluukin.
Johnny Depp on pätevä roisto. Harvemmin viime vuosina valkokankailla nähtyä Michelle Pfeifferia on kiva nähdä. Judi Denchin karisma puree tutunoloisesti.
Kari Kellokumpu