Lef­fa-ar­vio: Han Solon ja Chew­bac­can suhde on So­lo-elo­ku­van ydin

Star Wars -elokuvat ovat saavuttaneet uskonnolliset mittasuhteet. Fundamentalistit ja liberaalit väittelevät saako elokuvasaagan pyhiin aineksiin koskea.

Alunperin Harrison Ford esitti sarjan yhtä pidetyintä hahmoa Han Soloa tavalla, jota miljoonat katsojat rakastivat. Nyt hahmo on saanut oman elokuvansa Solo: A Star Wars Story .

Monien vaiheiden jälkeen elokuvan loppuunsaattajaksi asettui Ron Howard , joka tunnetaan monista tasaisen laadukkaista elokuvista kuten Apollo 13 ja Kaunis mieli .

Elokuva sijoittuu Han Solon nuoruusvuosiin, joten hahmoa esittää Harrison Fordin sijaan Alden Ehrenreich . Hänen onnistumisensa on monen Star Wars- fanin syynissä.

Ehrenreich on ominut useita Harrison Fordin eleitä olematta teennäinen. Hänessä on kohtuullisesti ytyä Han Solon saappaisiin, mutta loppua kohden hahmon vetovoima alkaa hiipua. Jotain kiinnostavaa hahmo olisi tarvinnut. Lurjuksen ytimessä oleva hyväsydämisyys tulee kyllä selville.

Elokuvan emotionaalinen ydin on Chewbaccan ( Joonas Suotamo ) ja Han Solon suhde. Chewbaccan runsaampi läsnäolo saa hahmon tuntumaan aikaisempaa läheisemmältä. Suomi-laseilla saattaa olla osuutta asiaan.

Henkilöhahmoille jää kaiken digidägän ja suoraviivaisen toiminnan keskellä kohtuudella tilaa, etenkin moniin nykyisiin efektimyllytyksiin verrattuna.

Se on näyttelijätyölle, Howardin ohjaukselle ja Kaplanien käsikirjoitukselle ansioksi. Fyysisyyden tuntu on monia pintakiiltoisia digipläjäyksiä syvempää. Osasyy tähän on myös elokuvan värimaailmalla.

Elokuvan tarina ei herätä hurraa-huutoja. Mukaan on toki ujutettu romanttisuuden, jalomielisen oikeamielisyyden ja luottamuksen pähkäilyn aineksia. Tasa-arvon puolesta taistelevan ja Lando Calrissianin ( Donald Glover ) säpinöissä on oma humoristinen virkistävyytensä.

Solo-leffan on sanottu nojaavan kerronnassaan perinteeseen. Se on luonnollista, ovathan ohjaaja Ron Howard ja käsikirjoittaja Lawrence Kasdan vanhan koulukunnan kasvatteja. Kohtausten vakaa hallinta yhdistyy luontevasti uuteen tekniikkaan etenkin alkupuolen takaa-ajossa ja junakohtauksessa.

Joissakin kuvausmiljöissä, valituissa kuvakulmissa ja hahmojen rakentelussa näkyy viittauksia lännenelokuviin, Sergio Leoneen tai uudempana perinteenä vaikkapa Mad Max -elokuviin.

Kari Kellokumpu