Yläasteen jälkeen lukio oli kohtalaisen selvä vaihtoehto, samoin kun armeija heti sen perään. Armeijan jälkeen jouduin jo miettimään. Pääsykoekirjat eivät iskeneet tarpeeksi eikä yhteishakuun ollut mitään ideaa. Yksi työpaikka ulkomailla oli tiedossa, mutta se ehti mennä. Elämä oli edessä, mutta seuraava etappi auki.
Sopivasti futisseurani ehdotti minulle työkokeilua. Sain kiinnostavan homman sekä työmarkkinatuen ja kulukorvauksen. Kuudesta kuukaudesta oli iso oppi tulevaisuutta ajatellen. Täytyy kiittää seuraa, en todellakaan olisi keksinyt vaihtoehtoa itse.
Seuraavana vuonna luin pääsykokeisiin jo sen verran, että kannatti mennä paikalle. En kuitenkaan lukenut tarpeeksi. Hain myös yhteishaussa. Pari paikkaa tärppäsi ja niistä arvoin ravintola-alan. Tavallaan ala kiinnosti, mutta en minä sitä itselleni loppuelämän ammatiksi ajatellut. Eikä siitä sellaista tullut, vaikka koulun kävinkin.
Seuraavaksi huomasin asuvani Rovaniemellä. Opiskelu kiinnosti jo eri tavalla. Luin tosissani ja pääsin selvästi sisälle. Töitä ehti tehdä hyvin opiskelun rinnalla. Niin hyvin, että ei tullut mentyä harjoitteluun. Hallintotieteen opintoihin ei ainakaan siihen aikaan kuulunut pakollista harjoittelua. Jälkikäteen ajateltuna olisin tarvinnut pakon.
Valmistumisen lähestyessä minulla ei ollut oman alan töitä eikä alan työkokemusta. Onneksi tuli mahdollisuus kiinnostavaan työkokeiluun. Eihän se tietenkään palkkatyötä ollut, mutta vastasi koulutusta ja siellä tunnuttiin tosissaan haluavan minut.
Työkokeilu vain on tarkoitettu työttömille ja minulla oli edelleen opintojen aikaiset vakityöt. Ei haluttanut irtisanoutua, kun myönteistä päätöstä työkokeilun alkamisestakaan ei voitu etukäteen luvata. Ei ehkä maailman isoin ongelma, mutta piti sitä miettiä. Mietin, että eteenpäin.
Työkokeilun tehtävät olivat mukavan haastavia ja sujuivat hyvin. Niitä vain ei ollut firmassa tarpeeksi, jotta kokeilu olisi muuttunut työksi. Jatkaminen kolmen kuukauden jälkeen taas ei tuntunut minusta järkevältä. Käteen jäi kokemusta, osaamista ja hyvä merkintä ansioluetteloon.
Olin koko ajan hakenut muitakin tehtäviä. Työkokeilun aikana tuntui olevan paremmat asemat työhakumarkkinoilla. Pääsin haastatteluihin ja pian töihinkin. Haastattelussa tuli selväksi, että kaikella aiemmalla työkokemukselle oli painoarvoa, samoin kuin juuri päättyneellä työkokeilulla.
Taaksepäin katsottuna asiat järjestyivät välillä vähän tuurillakin. Vaikka pitihän tuurin eteen tehdä töitäkin.
On vain yksinkertaisen nerokas idea, että nyt nuori voi varmistaa tuuriansa työn, koulutuksen ja arjen osalta yhdessä paikassa — Ohjaamossa.
Kirjoittaja Joni Minkkinen työskentelee projektipäällikkönä Nuorten Ohjaamossa .