Kun olin 15-vuotias, työskentelin mielestäni Uusi Rovaniemi -lehden toimituksessa. Toimitin lehdet noin viiteensataan talouteen asuinalueellani pari kertaa viikossa.
Lehden väliin tuli ensin liittää lisälehtiset, mainokset, joita saattoi olla puoli tusinaa. Lajitteluun meni usein kauemmin kuin varsinaiseen lehtien perille toimittamiseen.
Toiselle puolelle polkupyörän tavaratelinettä kiinnitettävään siniseen keinonahkaiseen laukkuun sai kerralla mahtumaan vain osan lehdistä. Aloittamalla toimituksen jakelualueen äärimmäisestä kolkasta, ajattelin välikuormausmatkojen jäävän lyhyemmiksi.
Eräitä pihapiirejä vartioineet ihmisen parhaat ystävät olivat ottaneet asiakseen hyökätä aggressiivisesti kaikkia vieraita vastaan. Pari kertaa viikossa pihaan pyöräilevänä toimittajana olin eläimille vieras. Hyperallergisena, kaikkia eläimiä hylkivänä eli pelkäävänä, olin herkullinen hyökkäyksen kohde. Vähitellen opin käyttämään alaraajojani polkemisen ohella myös itsepuolustukseen.
Fyysisistä vastuksista selvisi taisteluhengellä. Problemaattiseksi muodostuivat eräissä postilaatikoissa olleet ilmais- ja mainosjakelun kieltävät merkinnät. Luokittelin Uusi Rovaniemi -lehden ilmaisjakeluksi ja väliin asentamani irtolehdet mainoksiksi. Perille toimitetut journalistiset yksiköt olivat siis tuplasti kieltoa uhmaavia.
Vuosia kestäneen toimittajan urani aikana en koskaan kyennyt ratkaisemaan pulmaa. Jos jätin lehden jakamatta, reklamoitiin lehden puutteesta. Jos pudotin lehden laatikkoon, sain moitteet kiellon huomiotta jättämisestä.
Työstä maksettavan palkan mittasin LP-levyinä. Viikossa tienasin kahdesta kolmeen normaalihintaista levyä, paikallisesta levykaupasta ostettuna. Paremmille palkoille pääsi tilaamalla levyt paperisella kupongilla postimyynnistä.
Vinyylilevyjen renessanssi antaa toivoa myös muiden hyväksi havaittujen ilmiöiden paluusta. Käymme uuteen aamuun.
Lauantaivieras on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta, jolla kirjoittaa tällä viikolla Harri Mommo. Hän on Broadroad-yhtyeen kitaristi.