Lauan­tai­vie­ras: Ro­va­nie­mel­lä asun poi­ka­nais­bok­sis­sa it­sel­li­se­nä naisena

Vuosikaudet Lappi tarkoitti minulle talvisia hiihtolomamatkoja ja syksyisiä ruskaretkiä kotoa pohjoiseen. Länsirannikolla syntyneenä ja lapsuuden viettäneenä sekä Pirkanmaalla opiskelleena ja työelämään siirtyneenä retket pohjoiseen ovat olleet maiseman vaihdosta ja loman viettoa. Hetkiä, jolloin voi irrottautua arkisista tehtävistä ja ajatuksista ja ladata akkuja.

Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten minua kysyttiin töihin Rovaniemelle. Päätös vastata myönteisesti työtarjoukseen oli melko helppo tehdä, sillä mielikuvani pohjoisesta olivat positiivisia ja työpaikalla tiesin olevan monia mukavia kollegoita, joita olin aiempina vuosina tavannut erilaisissa työhön liittyvissä yhteyksissä.

Nyt olen työskennellyt toista lukuvuotta opettajana Lapin yliopistolla ja olen siis saanut kokea myös arkea pohjoisessa.

Perustyö on monella tapaa tuttua. Kohtaamiset ja yhteistyö opiskelijoiden ja työtoverien kanssa ovat varsin samanlaista sekä eteläisemmässä että pohjoisemmassa yliopistossa. Virkistävää ovat olleet molemminpuoliset ihmettelyt ja kysymykset; miksi tehdä asioita näin tai miksi ajatella noin.

Myös Lapin yliopisto eteläisempiä opinahjoja pienempänä yliopistona tuo oman twistinsä työorganisaation toimintaan. Mutta kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen päätökseeni vaihtaa työympäristöä joksikin aikaa.

Rovaniemeltä vuokraamani asunnon olen nimennyt poikanaisboksiksi. Rooli pientaloalueella asuvasta työssäkäyvästä perheenäidistä ja puolisosta vaihtuu junamatkan aikana yksin keskustassa asuvaksi, työssäkäyväksi ja monenlaista kulttuuria harrastavaksi itselliseksi naiseksi. Roolien vaihtelu on ollut hyvin opettavaista ja on saanut pohtimaan omia valintoja ja ratkaisuja uusista ja erilaisista näkökulmista.

Työmatkakävely tai – pyöräily vuodenaikojen mukaan vaihtuvassa säässä ja jokivarren kauniissa maisemassa ovat osa pohjoisen arkeani. Avarien maiseman katselu osana arkea irrottaa sopivasti jokapäiväisistä tehtävistä ja ajatuksista – siis tarjoaa miniloman.

Maiseman vaihdos etelästä pohjoiseen ja takaisin osana arkista elämää on ollut monella tapaa mitä virkistävintä sekä työ- että vapaa-ajalla. Suosittelen! Tosin Lapin sääskirikkaan kesäsesongin sijaan taidan jatkossakin viettää kesäni mieluummin etelämpänä. Länsirannikolla syntyneenä meri ja rantakalliot ovat edelleen tärkein mielenmaisemani kesäloman ajan.

Heli Valokivi

Kirjoittaja työskentelee gerontologisen sosiaalityön professorina Lapin yliopistossa.

Ilmoita asiavirheestä