Miksi törmään arjessa yhä uudelleen samoihin haasteisiin? ”Enpä lähde minnekään, kun isi on niin äreä”, on esikoululainen tokaissut useamman kerran, kun viime hetken paniikissa yritän saada poikiamme ehtimään jonnekin, minne he eivät koe niin suurta vetoa.
Pitäisi malttaa mielensä ja lempeästi ohjata tilannetta eteenpäin. Mutta aina ei osaa eikä malta. Välillä omat voimat ja keinot ovat loppu.
”Sinä et varmaan koskaan hermostu”, olen kuullut ihmisten sanovan minulle. ”Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää”, on puolestaan vaimoni tuuminut.
Harhaudun itsekin joskus luulemaan, että jollakin ei taida olla lainkaan ongelmia. Ehkä olen tässä väärässä, kateellisena ainakin salaisesti toivon. Lohdullista on, että epäonnistumisista huolimatta minua ei ole erotettu isyydestä. Saan olla lasteni isä, vaikka mukaan mahtuu huonojakin päiviä.
Kasvattajana mietin , mitä lapsilleni opetan, mitä heidän pitäisi osata ja oppia, miten asettaa terveelliset rajat yhteiskunnassa, jossa välillä kaikki rajat tuntuvat puuttuvan.
Samalla mietin, mitä itse kaipaan. Pohjimmiltani haluan, että elämälläni on merkitystä, että joku arvostaa minua, vaikka teen virheitä. Toivon olevani arvokas ja rakastettu omana itsenäni.
Pitäisikö minun kasvattajana täyttää kaikki nämä tarpeet lasteni suhteen? Minua on helpottanut kokemus siitä, että yhä uudelleen voin aloittaa alusta. Vuosia sitten uskoon tullessani ymmärsin, mitä tarkoittaa Jumalan rakkaus ja arvostus. Se innostaa tänäänkin kasvattajana eteenpäin. Voin pyytää anteeksi eikä minun tarvitse olla täydellinen.
Tiedän, että on olemassa täydellinen Isä, joka jaksaa ottaa vastaan sekä omat että lasteni kiukuttelut. Saan kasvattajana pyytää ja antaa anteeksi sekä samalla myös itse kasvaa.
Koulujen antama kasvatus voi tukea perheiden antamaa kasvupohjaa ja on tärkeä osa lapsen elämää ja kasvatusta. Olen luottamustoimessa Rovaniemen kristillisen koulun kannatusyhdistyksessä puheenjohtajana. Kristillisessä koulussa kristillisyys näkyy erityisesti koulun arvopohjassa ja konkretisoituu kouluarjen kohtaamisten kautta.
Kasvatuksen kannalta kohtaamisella ja kokemuksella siitä, miten Jumala ja toiset ihmiset välittävät, on suuri vaikutus terveen minäkuvan rakentumisessa. Uskon, että sen pohjalta elämän vaikeudet ja haasteet on helpompi kohdata myöhemmin.