Lauan­tai­vie­ras: Oukun nos­tal­gia on osin ka­don­nut – kau­pun­ki­lai­sia tulisi kuulla siitä, kuinka vaaraa voidaan koh­del­la

Kun muutimme evakkoreissun jälkeen asumaan Rovaniemen Konttiseen, sellaiseen pieneen punaiseen hirsitaloon Ounaskosken partaalle, muistan joen vastapuolella kohovan suuren vihreän vaaran.

Se vaara oli Ounasvaara, lempinimeltään Oukku ainakin meidän pojankoltiaisten suussa.

Oukulla on mahtava historia ihan jääkaudesta lähtien. Vaara oli alkuaikoina vain pieni luoto veden pinnalla. Se luoto on nykyinen Juhannuskallio. Virrat virtasivat saaren molemmin puolin, kunnes vesi tuhansien vuosien saatossa laskeutui nykyiselleen.

Pienen pojan mielestä Oukku oli hieman pelottavakin. Isompana poikana uskalsin kavereiden kanssa kulkea niin kesät kuin talvetkin vaaran maisemissa.

Retket olivat monimuotoisia. Talvisin hiihdimme Isorakalle ja jopa Sierijärvelle saakka. OH:n majalla kävimme nauttimassa todella hyvää kaakaota.

Majan ovat taitavat veistäjät tehneet puista, jotka Kemi-yhtiö lahjoitti. Kun taannoin käväisin katsomassa rakennusta, ilahduin, kun löysin sieltä isäni aikanaan takomat ikkunaluukkujen saranat ja lukkosalvat. Hän valmisti ne samoin kuin majan sisällä olevat takkaraudat Kemi-yhtiön pajassa.

Majan edessä oli kuuluisa Ounasvaaran tanssilava, jossa monet romanssit syttyivät. Valitettavasti tanssilavan kohtaloksi koitui tulipalo, joka tuhosi tuon nostalgisen paikan tyystin.

Vaara oli myös kuuluisa juhannustapahtumistaan ja talvikisoistaan, jotka olivat aikansa mahtitapahtumia. Juhannuksena kauppalan väkiluku kaksinkertaistui, kun maakunnan väki kerääntyi juhlimaan keskikesän juhlaa. Myös Ounasvaaran Vauhtikisoissa tuhatmäärin kansaa nautti vauhdikkaasta autourheilutapahtumasta.

Hiihtopaviljongilla ja vanhalla puumäellä oli mahtavia talviurheilukisoja. Oukku on kasvattanut talvilajeihin monia maailman parhaasta päästä olevia urheilijoita.

Vaara on muuttunut noista ajoista, ja jotain sen nostalgiasta on kadonnut. Vanha paviljonki on isojen hallien ympäröimä, ja alueelle suunnitellaan koko ajan lisää rakennuksia.

Maata möyritään ja asfalttia valetaan. Teiden reunat ovat paikoin kuuneet mustalle mullalle. Rumaa, sanoisin.

Lisää tunnutaan uhrattavan mammonan alttarille. Sopii kysyä, onko kaikki tarpeellista. Muodostuuko alueesta slummi?

Olisi varmasti tarpeen kuulla kaupunkilaisia laajasti siitä, kuinka vanhaa vaaraamme tulisi kohdella.

Ilmoita asiavirheestä