Olin töissä Kap Verden saarella Afrikassa, kun Lapin sotilassoittokunnassa avautui huilistin paikka. Jälkeenpäin voin sanoa, että kulttuurishokki oli yllättävän suuri.
Nyt olen asunut Rovaniemellä pian kolme vuotta. Rovaniemeläiset ovat ihania – samalla tavalla lupsakoita kuin pohjoiskarjalaiset. Olen Joensuusta kotoisin.
Opiskelin huilunsoitonopettajaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ja olin vähän ulalla, mitä teen elämällä. Pääsin onnekkaasti Eeva Heikkilän oppilaaksi Helsinkiin, ja sen myötä päädyin Kaartin soittokuntaan varusmieheksi ja sieltä avautui ovi sotilasmusiikin pariin.
Olen huilistien äänenjohtaja, soitan ykköshuilua ja piccoloa. Soittokunta esiintyy erilaisissa puolustusvoimien juhlissa, paraateissa, meillä on omia konsertteja, hienoja solisteja ja kuviomarssi- eli tattootapahtumia. Erilaisia esiintymisiä soittokunnalla on vuosittain noin 110. Alueeseemme kuuluu Lappi, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa. Matkustimme viime vuonna bussissa 14 000 kilometriä.
Minulla on myös some-tehtäviä, lähinnä Facebook- ja Instagram-tilien päivittämistä soittokunnan tiedottajan sekä kahden mediavarusmiehen kanssa. Ajoittain meillä on myös varusmiessoittajia. Varusmieshuilisti päätti juuri palveluksensa korpraalina, ja pari viikkoa sitten varusmieskitaristi aloitti palveuksensa.
Työpäiväni alkaa usein sillä, että lämmittelen huilulla, minkä jälkeen orkesteriharjoitukset alkavat. Iltapäivällä voi olla aikaa tehdä pikku hommia tietokoneella, etsiä ja kopioida nuotteja tai minun tapauksessa tehdä some-juttuja. Jokaisen täytyy myös harjoitella esitettäviä kappaleita itsenäisesti ennen kuin pystymme soittamaan kapellimestarin johdolla.
On uskomattoman hienoa, että saan soittaa työkseni eri puolilla Pohjois-Suomea. Hienoa on myös, että saamme urheilla työajalla kaksi tuntia viikossa. Ikävä puoli on jokavuotinen Cooper-testi. 12 minuuttia on lyhyt aika mutta aina yhtä brutaali.
Olen nähnyt uskomattoman hienoja paikkoja soittokunnan mukana! Mieleenpainuvin hetki on ollut, kun matkalla Inarista pysähdyimme kahvipaussille Kaunispään huipulle. Huipulla oli hirveä tuuli, ja kaikki oli aivan valkoista. Lempipaikkani Rovaniemellä on, kun aamuisin laskeudun keskustasta Nelostielle. Maisema on mahtava, ja ajatus siitä, että asun Napapiirillä on uskomaton.
Vapaa-aikana urheilen, soitan paljon huilua, ja minulla on myös huiluoppilaita. Opiskelen espanjaa ja teen vapaaehtoistyötä Moninetissä. Olen myös onnekas, että Seitakuoro on ottanut minut riveihinsä. Kakkosaltoille erityisterveiset!
Tulkaa kuuntelemaan meidän konsertteja, esimerkiksi jo tänä iltana!