Palstan nimi sai miettimään, kuinka kauan olen vieras Rovaniemellä tai Lapissa. Joku vuosi sitten totesin hämmästyksekseni asuneeni Rovaniemellä pidempään kuin missään muualla. Enpä olisi nuorena arvannut.
Kun muutin kaupunkiin vuonna 1985, Rovaniemi oli aika tavalla uneliaampi kuin nykyisin. Koko maailma on sittemmin mullistunut, ei vain tuolloinen läänin hallintopääkaupunki. Ei ole maaherraa, Postipankkia, Berliinin muuria eikä idänkauppaa.
Yliopiston laajeneminen taiteisiin toi kulttuurielämään potkua – upeaan Korundiin ja Arktikumiin (ja Pilkkeeseen!) kannattaa raahata kaikki kyläilijät. Ja vaikka katukuvassa näkyy Revontuli-keskuksen tapaisia kaupunkiympäristörikoksia, on meillä sentään kävelykatu, jokimaisema ja sen takana Ounasvaaran siluetti.
Niin, Ounasvaara. Siitä kiisteleminen jatkuu, kuten muukin luonnonarvoista kiisteleminen.
Sitten 1980-luvun suojelualueita on silti perustettu enemmän kuin tuolloin uskallettiin toivoa, ja yhä harvemmin kuulee enää (vaalienkaan alla) esitystä että, motoille olisi UK-puistossa käyttöä. Rovaniemen kaupunkipuisto sen sijaan on haudattu, arvatenkin hotelli- ym. hankkeita haittaamasta.
Ympäristöasioissa on kuitenkin otettu valtavia loikkia vuoden 1985 jälkeen, myös Lapissa ja Rovaniemellä. Muistan esimerkiksi käyneeni luonnonsuojeluyhdistyksen nimissä 80-luvun lopulla viranhaltijan juttusilla puhumassa lasin- ja metallinkeräyksestä ja muusta kummallisesta. Viherpiiperön höpöhommia, ajatteli moni silloin, nyt kierrätystä harrastavat melkein kaikki.
Jos jossakin onkin edistytty, eivät ongelmat lopu.
1975 painetussa lukion biologiankirjassani kerrottiin luonnonvarojen riittävyyden ja ympäristön saastumisen ongelmista, kun maapallon väestö kasvaa ja elintaso nousee. Kehotettiin ajattelemaan mitä tapahtuisi, jos jokainen kiinalainen saisi jääkaapin. Teoreettinen kysymys, eihän sellaista voinut edes kuvitella 1970-luvulla!
Luulenpa, että Koskikadulla kuvia napsivilla kiinalaisturisteilla on kotonaan jääkaapin lisäksi jo yhtä ja toista muutakin.
Sama kirja kertoi myös kasvihuoneilmiöstä. Jo silloin arveltiin, että hiilidioksidipäästöt voisivat vähentää lämmön karkaamista avaruuteen, ja siitä seuraisi kaikenlaista ikävää. Yhtä hypoteettinen juttu kuin se, että kiinalaiset ostelisivat jääkaappeja, Neuvostoliitto lakkaisi olemasta ja raavaat miehet kierrättäisivät muovijätettä.
Niinpä.
Ehtinen nähdä vielä yhtä ja toista mitä en osaa edes kuvitella.