Alkuun pahoittelut, että vierailen tällä palstalla toista kertaa. Täytyy muistaa pahoitella, tai puhkeaa someraivo. Kirjoitin 2010 Valionrannan hotellin viivästymisestä. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin tontti puskee edelleen pajua ja mitään ei saisi tehdä, tai enintään matala hirsitönö. Hirsi onkin hyvä, sinnehän me suomalaiset olemme tottuneet menemään, ellei upottavaa suota ole lähistöllä.
Suo oli vahvasti läsnä myös taiteilija Kalervo Palsan elämässä. Olen tarkastellut ihmisyyttä Palsan silmin tänä keväänä Lapin ylioppilasteatterin näytelmässä Palsa: ovenraosta kuseminen sallittu .
2010 kerroin myös Lapin ylioppilasteatterista ja sen tiukentuneesta varaustilanteesta. 2017 talon käyttäjät toimivat tiukemmissa raameissa, kuin koskaan aiemmin. Neljän tunnin varaus ei enää ole neljä tuntia toimintaa, vaan tunti pystytystä, kaksi toimintaa ja tunti purkua. Väljemmissä raameissa varaajat ovat saattaneet jättää lavasteet pystyyn tahi keskeneräisiksi yön yli ja hommia on jatkettu seuraavana päivänä. Nykyään näin ei ole talon käyttäjien vaihtuessa jopa useita kertoja päivässä. Pitkäjänteisen toiminnan kannalta tilanne on kestämätön.
Miten kaupunki on vuokralaisena varautunut tilanteeseen, jossa Kansantalo Oy:n Kulttuuritalo Wiljami leviää käsiin kuin homoparien puolesta rukoileva Rovaniemen seurakunta? Talon omistaja tekee loistavaa työtä Wiljamin hyväksi, mutta kaunistelematon mielipiteeni on, että talo on remontin tarpeessa.
Toivon, että Wiljami ei päädy yhdeksi niistä kohteista, jotka tietoisesti päästetään riittävän huonoon kuntoon, jolloin kenenkään rahat eivät enää riitä korjaamiseen. Onko kukaan muuten tullut ajatelleeksi, miten kivan neliöhinnan saisi, kun Wiljamin paikalla olisi komea kuutionmallinen asuinkerrostalo kulttuurinäkymällä? As Oy Alvar kenties?
Kulttuuritilojen puute on todellinen! Ennen kuin nyt alkaa nenässä haista höpöheinä sanasta ”kulttuuritila”, kerrottakoon, että se tuottaa rahaa. Raha mainittu. Toimijat kyllä maksavat, kunhan hinta on kohtuullinen.
Rakkatieltä jää pian jopa 40 bändiä vaille treenitiloja ja Ounaskosken koulua seisotetaan kylmänä vailla näkemystä sen potentiaalista kasvaa hyvinvointia, rahaa ja kulttuuria tuottavaksi kaupunkitilaksi. Miksi taide nähdään edelleen vähempiarvoisena liikuntaan suhteutettuna, vaikka sen terveyttä, sosiaalisuutta ja taloutta edistävät vaikutukset ovat kiistattomat? Vai pitäisikö meidän kaikkien sittenkin vain ruveta hiihtämään, kuten päätoimittaja Talvensaari osuvasti taannoin sivalsi?