Viime aikoina mediassa on keskusteltu vilkkaasti naispalloilijoiden palkkauksesta ja arvostuksesta. Hyvä niin. Mutta millaista on toimia naispalloilijoiden valmentajana? Ihan samanlaista kuin miestenkin. Tai no – melkein ainakin.
Huipulle tähtäävien naisten ja miesten valmentaminen on samalla viivalla niin kauan kun he opiskelevat. Viikko- ja päivärytmi on helppo luoda kouluaikataulujen mukaan, ja opintotuki sekä asumislisä kattavat vuokrakulut.
Opintojen jälkeen kaikki muuttuu, sillä Suomessa naisten palloilulajeista harvemmin saa palkkaa. Naisten pitää pystyä sekä harjoittelemaan että tekemään töitä täyspäiväisesti, vaikka heidän tavoitteensa olisivat niinkin korkealla kuin maajoukkueessa ja olympialaisissa. Usein pelaajat joutuvat jopa maksamaan pelaamisesta tai tekemään sen edestä talkoita.
Naisten valmentajana minun pitää miettiä, onko meillä varaa ottaa tätä vuoroa tai miten nämä lattiatalkoot vaikuttavat urheilijoiden suorituskykyyn viikonlopun peleissä. Miten luoda joukkueharjoitukset niin, että opiskeleva pelaaja saa tarpeeksi rasitusta, mutta fyysistä työtä tekevä ei rasita itseään liikaa?
Perheellinen ottaa lapset mukaan harjoituksiin, koska ei muuten pääsisi ollenkaan paikalle. Osa huippupelaajista lopettaa, koska työn, ammattiurheilun ja perheen yhdistäminen käy liian raskaaksi. Avoimeksi jää, mille tasolle pelaaja yltäisikään, jos voisi harjoitella täysipainoisesti.
Naispalloilijoiden valmentajat yleensä tekevät työtänsä ”rakkaudesta lajiin” – vielä pääsarjatasollakin. Suomen Valmentajat ry:n hanke Valmentaa kuin nainen on osaltaan edistänyt naispalloiluvalmentajien asemaa.
Naisjoukkueiden taustaryhmät ovat yleensä pienet ja suurimmat taloudelliset tukijat löytyvät vanhemmista tai sukulaisista. Joukkuesponsoreiden lisäksi pelaajat itse yrittävät löytää henkilökohtaisia sponsoreita.
Poikkeuksiakin Suomessa on, sillä muutamat urheilulliset ja menestyneet naispalloilujoukkueet ovat löytäneet taloudellisesti arvostetun aseman paikkakunnallaan ja pystyvät toimivaan ammattimaisesti.
Rovaniemellä asiat ovat valtakunnallisesti katsoen hyvin. Seurat ovat huomioineet strategioissaan ja palkkalistoillaan tyttö- ja naispalloilun, ja Lapin Urheiluakatemia tukee huipulle tähtäävien urheilijoiden arkea. Miesten edustusjoukkueet nostavat esille saman seuran naisjoukkueita ja osoittavat näin tukensa naispalloilulle.
Media nostaa esille naispalloilua viikoittain, mikä myös näkyy ihmisten tietoisuudessa. Valmentajat jakavat tietoa toisilleen ja tekevät yhteistyötä, koska yhdessä olemme enemmän. Pienetkin arvostuksen eleet naispalloilijoiden ammattimaista harrastamista kohtaan merkitsevät paljon. Arvostuksen ja ammattimaisuuden parantuessa voimme myös odottaa kansainvälistä menestystä naispalloilulajeilta.
Kirjoittaja on RoKi naisten päävalmentaja ja akatemiavalmentaja sekä Lapin alueen tyttökiekkokouluttaja ja tyttöjen U16 maajoukkueen valmentaja.
