Lauan­tai­vie­ras: Meillä on aina sama huoli nuo­ris­ta – Kuinka he noilla tai­doil­la pär­jää­vät?

-

Kesä on jo kääntymässä loppuaan kohti, ja monilla työpaikoilla kesätyöläiset alkavat palailla opinahjoihinsa.

Kesätyön löytyminen ei kuitenkaan ole enää itsestäänselvyys. Alkukesästä Suomen ylioppilaskuntien liitto esitti poleemisen kysymyksen opiskelijoiden toimeentulosta kesän aikana. Mitä jos kesätöitä ei löydy eikä oppilaitos järjestä kesäopintoja?

Tämä avaus vääntyi äkkiä syöttöporsaiden kitinäksi. "Toista se oli meidän nuoruudessa kun kouluun hiihdettiin kesät talvet, ylämäkeä kumpaankin suuntaan."

Oma x-sukupolveni on pullamössösukupolvea, 1960-luvulla paheksuttiin suurten ikäluokkien räminärokkikulttuuria. Voi aikoja, voi tapoja! Ei myöskään mitään uutta auringon alla.

Jo ajanlaskun alussa elänyt Seneca nuorempi valitti laiskistuneesta nuorisosta, joka ei kykene mihinkään kunnialliseen ammattiin. Toisaalta kaikki, mitä yhteiskunnassa arvostamme, on jonkun sukupolven luomaa. Sukupolven, jonka kelvottomuutta edellinen sukupolvi on todennäköisesti kauhistellut.

Olisiko tässä myös osasyy ikiaikaiseen kitinään nuorisosta? He varttuvat maailmassa, joka on edellisten sukupolvien tuotos ja jättävät oman jälkensä siihen, edellisten sukupolvien jättämää jälkeä pois pyyhkien. Kuvitelma nuorten kelvottomuudesta voikin olla kuvitelmaa omasta ainutlaatuisuudesta. Kritisoija vertaa nuorisoa itseensä ja pitää itseään parempana. Olen korvaamaton!

Nuoriso on kuitenkin ensimmäinen lenkki siinä ketjussa, joka johtaa meidän maailmamme katoamiseen. Onhan se pelottava ajatus.

Toinen osasyy on toki aito, vanhemmuuteen olennaisesti kuuluva huoli – miten jälkikasvumme pärjää maailmassa tuolla asenteella ja noilla taidoilla? Huoli voi olla aiheellinen tai sitten ei. Maailma muuttuu kovin nopeasti, samoin elämässä tarvittavat taidot ja asenteet. Ehkä se, mitä pidämme turhana tai jopa vahingollisena nykynuorissa, onkin oleellisen tärkeä ominaisuus tai taito tulevaisuudessa.

Itselläni on ollut ilo työskennellä useana vuotena nuorten harjoittelijoiden kanssa. Lähes poikkeuksetta kyse on ollut ahkerista, innostuneista ja mukavista nuorista. Ainakin tästä otoksesta päätellen seuraava sukupolvi on OK. Monissa asioissa jopa edellistä sukupolvea fiksumpaa ja epäilemättä itseäni sopivampia siihen yhteiskuntaan, mikä tulevaisuudessa odottaa.

Ja miksikäs ei? Näinhän on aina ennenkin ollut.