Vuosi 2017 on iso vuosi, sen tietää jokainen. Satavuotias Suomi on brändätty niin hyvin, että silmissä vilisee jo tässä vaiheessa vuotta pelkkää sinivalkoista – paitsi kuluneella viikolla, jolloin Rovaniemi on hetkeksi täyttynyt sateenkaaren väreistä. Suomen pohjoisin pride-tapahtuma Arctic Pride juhlii viisivuotista taivaltaan ja olen saanut kunnian olla tuottamassa tapahtumakokonaisuutta, joka on tullut Rovaniemen kulttuurikentälle jäädäkseen.
Palataan silti hetkeksi viime vuosikymmenelle, jolloin kävin lukiota viitisensataa kilometriä Rovaniemen alapuolella ja tietämykseni nykyisestä kotikaupungistani rajoittui Antti Tuiskuun ja Mr. Lordin miesie-murteeseen.
Lukiovuodet muodostivat elämäni ensimmäisen suuren risteyskohdan. Kynä kädessä aloin rakentaa itseäni täysin alusta, tulin ulos kaapista ja rakastuin – ihmiseen, jota en voinut viedä kotiin näytille.
Vaikeinta noissa vuosissa ei ollut itse rakennustyö tai oman identiteetin hyväksyminen, ei edes tyttöystävän piilottelu. Vaikeinta oli kohdata se lakiviidakkoinen raja, joka erotti ”meikäläiset” ja ”normikansalaiset” toisistaan.
Noina vuosina seurasin Meidän häät -ohjelmaa, josta yksi jakso on piirtynyt erityisesti mieleeni. Jaksossa esiintynyt pari oli silminnähden rakastunut, vieraat näyttivät nauttivan ja lämmin tunnelma välittyi katsojalle mainoskanavan katkoksista huolimatta. Silti parista tehtiin kanteluita Espoon kapituliin ja median hampaissa jakso sai nimen ”kohutut lesbohäät”.
Muistan herkistyneeni ohjelmaa katsoessani, sitten itkeneeni jälkeenpäin keskustelupalstoja selatessani. Kommenttikentissä vilisi sellaisia sanoja, joita en tähän halua toistaa, mutta ne pistivät ajattelemaan. Pääsisinkö koskaan oikeasti naimisiin?
Jouduin kasvamaan sellaisen ajatuksen kanssa, että elämäni naisista tykkäävänä naisena pakottaisi minut aina jollakin tapaa toisen luokan kansalaiseksi. Nyt, maaliskuisena juhlavuoden päivänä, huokaisen onnesta: Onneksi olin väärässä!
1.3.2017 oli kuohuviininkupliva päivämäärä, jonka tulen muistamaan loppuelämäni. Sain vihdoin lähettää pikkusiskoilleni viestin: Ei hitto, mää saan mennä naimisiin!
Vuosi 2017 on siis iso vuosi. Ei vain satavuotiaalle Suomelle, vaan myös meille kymmenille tuhansille sateenkaarilipun alla oleskeleville suomalaisille. Risteyskohdassa seisova Suomi otti sellaisen askeleen, mitä en teini-ikäisenä olisi koskaan uskonut todistavani: Meikäläisestä tuli lain edessä normikansalainen!