Osallisuus merkitsee henkilökohtaista kokemusta johonkin yhteisöön kuulumisesta sekä mahdollisuutta vaikuttaa tämän yhteisön toimintaan. Osallistuminen ryhmän toimintaan on ensimmäinen askel kohti osallisuutta, mutta osallisuus on enemmän kuin pelkkää mukana olemista.
Maahanmuuttajalle osallistuminen ja osallisuuden tavoitteleminen uudessa ryhmässä ei ole yksinkertaista, sillä kieli on osallisuuden keskeinen väline. Suomessa on maahanmuuttajien koulutuksessa pitkään suosittu sellaisia valmistavia koulutuksia, joiden aikana maahanmuuttajat opiskelevat keskenään ja siirtyvät suomenkielisten opiskelijoiden joukkoon vasta, kun ovat siihen kielellisesti niin sanotusti valmiita.
Kieltä ei kuitenkaan opiskella vuorovaikutusta varten, vaan opiskelun tulisi tapahtua vuorovaikutuksessa. Myös ryhmän jäsenyys toteutuu vuorovaikutuksessa. Siten maahanmuuttajaoppilaiden pääseminen suomenkieliseen yhteisöön mahdollisimman pian Suomeen saavuttua on tärkeää sekä kielen että kotoutumisen kannalta.
Tärkeimpiä kielen ja kulttuurin oppimisessa ovat ensikontaktit, sillä myönteiset kokemukset puolin ja toisin luovat hyvät lähtökohdat onnistuneelle kotoutumiselle.
Peruskoululaisten maahanmuuttajien parissa tekemäni väitöstutkimuksen tulosten mukaan maahanmuuttajien osallisuus edistyy hyvin mutkattomasti, mikäli heille annetaan mahdollisuus osallistua ikäistensä arjen tilanteisiin.
Mahdollisuus seurata kommunikointia ryhmän reunalla, yhteiset pelit, yhteinen puuhastelu ja yhdessä syöminen ovat oivallisia tilaisuuksia päästä ryhmään. Kontakti johonkin ryhmässä olevaan toveriin johtaa hyvin nopeasti aseman saamiseen ryhmän reunalla, mikä puolestaan vie maahanmuuttajan kielellisten resurssien äärelle oppimaan paitsi arjessa tarvittavaa suomen kieltä myös tapoja, arvoja ja normeja.
Maahanmuuttajien osallisuuden edistämisessä suurten muutosten ja tempausten sijaan olennaista on näkökulman muutos ja halu tukea osallisuutta: tärkeintä on kuunnella maahanmuuttajaa ja yhteisöä sekä kannustaa heitä yhdessä tekemiseen ja ryhmäytymiseen.
Suomalaiset peruskoululaiset ovat hyvin vastaanottavaisia maahanmuuttajalapsia kohtaan, eittämättä sama potentiaali piilee nuorissa ja aikuisissakin. Kuten eräs maahanmuuttajatutkimushenkilöistä kiteytti: ”Ne voi opita toisilta”. Parhaassa tapauksessa yhdessä toimiessaan suomalaiset ja maahanmuuttajat oppivat toinen toisiltaan.