Tänä keväänä lämmin toppatakki on ollut enemmän kuin tarpeen seuratessani vaimon tekemältä terassilta kevään vaivalloista etenemistä Tapion kylän pelloilla ja kotipihapiirissä.
Itselleni kevään kohokohta oli kuovien ilmaantuminen naapurin pellolle aloittelemaan kuluvan vuoden pesintäänsä. Sääliksi on käynyt kuoviparkoja niiden kärvistellessä kylmässä säässä lumen keskellä. Ihmettelinkin usein, että mistä ihmeestä linnut löytävät syötävää henkensä pitimiksi.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että kyllä se kesä sieltä tulee – viimeinkin. Kohta kullerot värjäävät läheiset pellot keltaiseksi kukkamereksi, hyönteisten ja lintujen paratiisiksi sekä ihmisten silmän iloksi. Sitä ennen pääsen keräämään kevään ensimmäiset korvasienet Pirttivaaran hakkuualueilta.
Kesän ensimmäinen kalareissukin on pian tehtynä ja muutamat muut reissut ovat jo suunnittelun alla. Vuoden valoisaan aikaan on helppo olla tyytyväinen asumisestaan maaseudun rauhassa, luonnon keskellä.
Perin kotoa perinteisen lappilaisen luontosuhteen. Jo penskasta asti olen kulkenut metsässä marjassa tai kalassa, aina kuitenkin jostakin syystä. Tyhjän kävelyä metsässä pidettiin jotenkin outona. Vasta vanhempana olen oppinut, että luonnossa voi liikkua ihan muuten vainkin.
Itse asiassa viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että metsässä kulkeminen edistää terveyttä sekä henkistä hyvinvointia. Metsä voimaannuttaa ihmistä, joten luonnossa vapaamuotoinen liikkuminen ei ole tyhjänkävelyä vaan kansanterveydenkin kannalta erittäin suositeltavaa vapaa-ajan liikuntaa.
Nyt meidän pitäisi pystyä siirtämään jälkikasvulle luonnossa viihtymisen taito. Tehtävä ei ole niin helppo kuin luulisi. Oikea keino ei ainakaan ole viedä ensitöikseen lapset kuumalle hillasuolle keräämään kymmenen litran sanko täyteen keltaista Lapin kultaa. Viisaampaa olisi tarjota miellyttäviä luontoelämyksiä vaikkapa kalastuksen tai retkeilyn muodossa.
Uuden Rovaniemen luontoillassa tuli jälleen kerran todistettua se, että linnut ja niiden elintavat kiinnostavat kansalaisia. Lapsille voi opettaa luonnon arvostusta ja kunnioitusta esimerkiksi ohjaamalla heitä lintuharrastuksen pariin. Ihmiset, joille luonto on merkityksellinen ja arvokas asia, pitävät huolta elinympäristöstään ja luonnon monimuotoisuudesta.