Olen ollut tuottamassa liikuntapalveluja neljän vuosikymmenen aikana ja seurannut tarkasti trendejä, joilla liikuntaa on kaupallistettu ja tuotu meitä ihmisiä lähelle.
Kaupallistuminen on ollut hyvä asia. Kaupallisten liikuntapalveluiden tuottajat pitävät tänä päivänä huolta kansanterveydestä paremmin kuin mikään muu taho tässä maassa.
Siksi kaupallisten liikuntapalvelujen tuottajat ansaitsisivat kaiken mahdollisen yhteiskunnallisen tuen, esimerkiksi veronkevennyksin. Se toisi suuria säästöjä terveydenhuollon puolelle. On täysin eri asia myydä kansalaisille terveempää ja aktiivista elämää kuin vaikkapa roskaruokaa, alkoholia tai tupakkaa.
Muistan omasta nuoruudestani ”muovipussikoululaiset”, jotka viettivät aikaa koulunpihan läheisyydessä omassa tupakkaringissään. Koulun liikuntatunneilla tuota ”muovipussiporukkaa” ei saatu koskaan tekemään mitään.
Minä ihmettelin sitä silloin. En ymmärtänyt. Jos oli sisäliikuntaa, niin siellä he koittivat tolskata villapaita päällä ja farkut jalassa, sukkasillaan. Jos oli ulkoliikuntaa, niin ei ollut suksia tai luistimia. En olisi koskaan voinut kuvitella heitä hiihtoladuilla tai lenkkipoluilla.
Opettajat saivat meidät ajattelemaan asiaa niin, että nämä nuoret kapinoivat opetusta vastaan eivätkä halunneet noudattaa sääntöjä. Olivat välinpitämättömiä.
Vasta jälkeenpäin ymmärsin, että ehkä heidän perheillään ei vain yksinkertaisesti ollut varaa urheiluvälineisiin. Köyhyys loi näköalattomuutta, ja ainoa keino säilyttää edes jotenkin omat kasvonsa ja ylpeytensä oli kapinoida järjestelmää vastaan.
Nykypäivän kuntosalit ovat kuin entisajan ompeluseurat tai veneenveistokerhot. Siellä ihmiset kohtaavat toisensa tasavertaisena ilman titteleitä. Ja mikä parasta, lapsuuteni vähävaraisten perheitten ”muovipussikoululaiset” ovat löytäneet kuntosalit, edullisen ja mielekkään foorumin hoitaa hyvinvointiaan ja tavata ihmisiä.
Sali on lähellä ja sinne on helppo löytää. Sinne saat naapurinkin kaveriksi ilman pakottamista, ja lapsistakin on ihan jees, kun äiti ja isä käyvät treenaamassa. Kun liikunta harrastuksena on perheen arjessa mukana, hyvin todennäköisesti se siirtyy luonnollisena jatkumona myös seuraavaan sukupolveen. Hyvä kertaantuu siinä missä huonokin.
Kaikkien sidosryhmien ja päättävissä asemissa olevien olisi tärkeää havaita se, että kaupalliset liikuntapalveluiden tuottajat kantavat suuren vastuun maamme kansanterveystyöstä. Se jos jokin on yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa.