Kulttuuria on kaikkialla. Havahduttavin tieto vähään aikaan on se, että kulttuuri työllistää Suomessa enemmän kuin metsäteollisuus ja elektroniikkateollisuus yhteensä. Nautimme kulttuurista arjessamme luontevasti ja huomaamatta. Kulttuuri on asumisviihtyvyyden tärkeimpiä kulmakiviä – myös Rovaniemellä.
Rovaniemellä on kulttuurinteossa hyvä suunta. Kunnianhimoisia tekijöitä löytyy, ja kulttuurin kuluttajat ovat aktiivisia. Jos suunnasta ei pidetä kiinni, tekijät eivät lopeta vaan lähtevät muualle. Kun kerrostaloasumisen ja kaupan alan kaavoitus kiilaa kulttuurin edelle, turhautuminen ei näy ainoastaan tunteissa – ahtaalle ajettu kulttuurintekijä kokee kaupungin aliarvostavan työtään. Kulttuuri ei ole kirosana, se on voimakas vaikuttaja.
Jatkuva puhe kulttuuritoimijoiden tilojen puutteesta on todellista tarvetta ja hätähuutoa olemassaolon kamppailussa. Kulttuurintekijöillä on halu tehdä Rovaniemestä viihtyisämpi, oman näköinen asuinpaikka. Kulttuurimyönteisyys ei syrjäytä kaupungin muita velvollisuuksia, ei sysää sivuun palveluita tai työpaikkoja. Kulttuuri tukee näitä kaikkia.
Yhteisellä, työ- ja esiintymistilat yhdistävällä kulttuurikeskuksella ei ainoastaan saataisi tekijöiden tilantarvetta täytettyä, vaan luotaisiin hautomo, jossa voisi syntyä jotain uutta, paikallista ja maailmaa valloittavaa. Rovaniemellä on täydet mahdollisuudet olla pohjoisten leveyksien kulttuuripääkaupunki. Henkeä jo on, vaan mistä rahat?
Pinttynyt kuva on ainaisen rahapulainen hattu kourassa kyyhöttävä kulttuuritoimija. Tilanteen voi kääntää myös päälaelleen. Yrittämisessä ja kulttuurinteossa on yllättävän paljon samaa: pitkät päivät, oman näkemyksen vaalinta, uuden luomisen palo.
Yrittäjä – mieti, mikä kulttuurintekijä tekee työnsä mielenkiintoisesti, intohimolla ja omalla sävyllään – ja tee aloite yhteistyöhön. Yhteistyössä voi vaihtua rahan lisäksi myös tiloja, taitoa tai tekijöitä. Tarjottavaa on molemmin puolin. Meillä sattuu myös olemaan etu, joka on jatkuvasti kaupunkimme huulilla: matkailu.
Kun kulttuurintekemisen intohimo ja laatu välittyvät matkailijalle, muuttuu lähikulttuuri parhaimmillaan maailmankulttuuriksi. Jos kaukainen kulttuurinkuluttaja on vaikuttunut, sataa maine koko kaupungin mielikuvamaisemaan – ja kassaan.
Paikallinen, oman kokoisensa kulttuuri on erityistä, mutta kokonsa armoilla. Kun iso nippu pieniä tekijöitä kootaan saman katon alle, syntyy usean touhuajan huumaava maailma, joka näkyy koko kaupungin katukuvassa. Sellaisella Rovaniemellä vasta viihtyykin.
Kirjoittaja on opiskelijateatteriyhdistys Lapin Speksi ry:n puheenjohtaja ja kulttuuriaktiivi.