Vuodevaihteen jälkeen on alkoholin tarjonta hiukan vapautunut, mutta ryypättiin sitä silloinkin kun viinan hankkiminen oli tiukkaa, etenkin maaseudulla. Muistan kotikylän Jatunin miesten vaikeudet viinan saannissa.
Helpoin ja halvin tapa oli tehdä kiljua ja viettää pöntön ääressä äijäjuhlia, mutta siinäkin piili vaara, sillä kiljun tekeminen oli kielletty.
Luin parikymmentä vuotta sitten nyt jo edesmenneen Karesuvannon kyläpoliisin raporttipäiväkirjaa tuolta ajalta, luottamuksellisesti. Poliisi ja rajavartija olivat seuranneet kylän pajupensaikossa, mitä jatunilaiset juovat.
Kesäaikaan isännät pitivät istuntoja kylän vainioilla kiljua juoden. Kiikareilla tutkittiin, että kiljua ne juovat, eivät pontikkaa. Tarkkailijaryhmä oli antanut isäntien juhlia, olisi ollut liian raakaa viedä heiltä se ainoa ilo elämästä. Siinä ne istuvat ringissä onnellisina vainiolla.
Partio oli päättänyt siirtyä naapurikylään varmaan apajapaikkaan, siellä eleli pontikankeittäjä ja vehkeet takavarikoitiin. Virkamiehet eivät tehneet ihan turhaa työtä ja maailma parani yhden pontikkapannun verran.
Oikeata viinaa ja samalla iloa ja elämänkokemusta hankittiin viinanhankintareissuilta. Piti kerätä neljä vapaaehtoista, jotka lähtivät taksilla lähimpään Alkoon Rovaniemelle. Mennen tullen kertyi matkaa lähes 700 kilometriä.
Lähtöpäiväksi valikoitui yleensä perjantai. Aamusta lähdettiin, sillä kokemuksen perusteella menomatka kesti yleensä pitkään. Kittilässä piti pysähtyä kapakassa, josta sai puolen päivän jälkeen ryypyt. Muutaman paukun jälkeen pakkomyytiin voileipä, ei tullut nälkäkään.
Alkossa yhdelle asiakkaalle myytiin neljä pulloa viinaa ja usein kävi niin, että Rovaniemelle jäätiin juhlimaan eikä seuraavana päivänä voitu ostaa uutta lastia. Viinat hupenivat vähiin jo illan ja yön aikana, joten ennen paluumatkaa piti hakea viinaa eräästä Rovaniemen kadun kulmasta.
Paluu Jatuniin oli iloinen, mutta seuraavana aamuna kaikki olivat hiljaisia, eikä matkaa heti muisteltu. Viinanhakumatkoista oli kyllä kalleudesta huolimatta iloa ja muistelemisen aiheita joskus myöhemmin.
Nykyään on alkoholin saanti maaseudulle helpottunut, sitä saa postiauton tuomana samana päivänä, jos aamulla tilaa lähimmästä Alkosta.
Jatunin äijäjengi on ihmetellyt sitä, miten vieraat eivät kestä jatunilaista juhlintaperinnettä. Kirjailija ja perinteen kerääjä Samuli Paulaharju aikoinaan kirjasi perinteitä viikon Jatunissa. Kirjoituksista ei saatu mitään selvää.
Kirjoittaja Sven Pahajoki on Jatunin Tarha ry:n puheenjohtaja.