Vuodenvaihteen kynnyksellä ajattelin kirjoittaa muutaman ajatuksen ilosta, menneen vuoden koetuista ja tulevan vuoden odotuksista. En siis siitä kansainvälisestä sopimuksesta, joka joillekin aiheuttaa verenpaineen nousua, vaan oikeasta ilosta. En Lapin myönteisistä kehitysnäkemyksistä tai edunvalvonnan voitoista vaan aidoista hymyn lähteistä ja silmien palosta. Oikeasti tärkeistä asioista.
Töissä tänä vuonna suurin ilo on ollut ehdottomasti jaettu ilo. Oman väen vilpitön, keskinäinen ilo valtavan urakan valmistuttua. Monesti vuorten kokoisten paineiden alla, usein ulkopuolelta tulevan kovankin arvostelun saattelemana valtavalla ammattiylpeydellä tehty työ on herättänyt paljon tunteita. Kuva iloisesta joukosta nostamassa maljan yhteisen onnistumisen kunniaksi saa vieläkin hymyn kareilemaan kasvoillani.
Kodin puolella kuluvana vuotena suurimpia ilon aiheita on ollut paljon, mutta tässä tapauksessa valitettavan paljon. Tätä vuotta ovat rytmittäneet nimittäin kotiinpaluut. Vanha sanonta siitä, että reissuissa parasta on palaaminen, on yksiselitteisesti totta. Vaikka työ on vienyt liian paljon, jokainen kotiinpaluu on ollut muistamisen ja vaalimisen arvoista. Väsymyksenkin keskellä lasten hymyt ja halaukset ovat olleet ylivoimaisesti suurimpia ilon aiheita.
Entäpä sitten tuleva vuosi? Työni puolesta olisin äärettömän iloinen, jos ensi vuonna kertaakaan ei tarvitsisi lukea tai kuulla viestejä, joiden tarkoituksena on toisen vähättely, henkilöön menevä arvostelu tai pilkkaaminen. Meidän julkisissa tehtävissä toimivien luontaisetuhan on olla asiallisen arvostelun kohteena ja niin kuuluukin olla. Mutta varsinkin viime vuosina arvostelun rajat ovat hämärtyneet tasolle, joka ei kuulu edes ala-asteelle. Voisiko toisten kunnioittaminen tarttua? Jos voisi, jättäisin henkiset käteni heti pesemättä ja levittäisin ensi vuodelle meille Lappiin kunnon epidemian!
Muutoin ensi vuonna olisin pakahtua ilosta yhdestä yksinkertaisesta asiasta – ajasta. Ajasta ilman velvoitetta valmistella puhetta, ajasta ilman toinen toistaan seuraavaa lähtöselvitystä, ajasta ilman sitä juuri maailman tärkeintä kokousta. Pelkään, että ilon hetket osoittautuvat jälleen kerran liian lyhyiksi, mutta ainakin aion tallettaa ne sydämeeni entistä elävämmin.
Jokaiselle meistä ilo on hyvin henkilökohtainen asia, mutta sen miettiminen palauttaa mukavalla tavalla ne elämässä oikeasti tärkeät asiat mieleen. Minulle lapset ja perhe, toisten kunnioittaminen, juuri tästä hetkestä nauttiminen, työkaverit – mitä sinulle?
Iloa teille jokaiselle uudelle vuodelle!