Reilu viisi vuotta sitten sain kipinän kysyä, olisiko Rovaniemen Wanhat Markkinat ry:llä tarjota minulle jotakin tekemistä ja olihan sitä. Ensimmäiset palaverit ja kokoontumiset menivät uusiin ihmisiin tutustuessa ja hieman ujostellessa. Kaikki olivat avoimia ja avuliaita, joten tähän uuteen maailmaan astuminen sujui loppujen lopuksi kuin tanssi.
Rovaniemen Wanhat Markkinat järjestetään joka vuosi viikolla 33, mutta taustatyötä tehdään lähes läpi vuoden. Itse olen mukana RWM:n hallituksessa, kirjoitan Rillumaroi-lehteen ja Rillumararion ollessa toiminnassa toimin sen päätoimittajana. Olen lisäksi vielä Tuuritanssilavan ja Puuhateltan ohjelmavastaava ja markkinoiden aikana saatan hypätä tarpeen tullen vaikka lavalle, joten tekemistä riittää.
Markkinaviikko on kaikkein raskain ja samalla myös antoisin. Tiistaina aloitamme rakenteiden ja kojujen pystytyksen ja markkinoiden jälkeen alueet ovat tyhjät keskiviikkoon mennessä. Työ on fyysistä, mutta koska joka asiasta pitää löytää positiivinen puoli, otan sen kuntokouluna ja laihdutuskuurina.
Wanhojen markkinoiden aikana on ihana tavata vanhoja ja uusia talkoolaisia ja esiintyjiä, joista osa tulee paikalle pitkienkin matkojen takaa. Jaksan joka vuosi ihastella sitä yhteisöllisyyden ja ystävällisyyden ilmapiiriä. Markkinavieraatkin ovat pääsääntöisesti hyvällä mielellä liikkeellä. Kojut päätän urhoollisesti katsastaa joka vuosi kaikki, mutta kiireen takia suurin osa niistä jää aina valitettavasti näkemättä.
Markkinaviikon päätyttyä tulee ankara väsymys. Menee hetki, että en halua nähdä ketään, enkä hirveän paljon kuullakaan. On myös se pieni tovi, jolloin mietin, ettei ikinä enää kirjaten kuitenkin samalla ylös jo huomioita ja ideoita seuraavia markkinoita ajatellen.
Alkusyksystä on mukava jännittää, kuinka paljon kulloiseenkin hyväntekeväisyyspottiin jää rahaa laskujen jälkeen. Tänä vuonna tiedän jo etukäteen, että ainakin Rovaniemen kaupungille menee 500 euroa enemmän kuin aikaisempina vuosina, koska he korottivat aluevuokria kyseisellä summalla. Tähän tekisi mieli hieman murista.
Jäläkilöylyissä ojennamme shekin hyväntekeväisyyskohteellemme ja silloin jälleen muistan, minkä vuoksi tätä kaikkea teen. Tilanne on aina yhtä herkkä ja käsin kosketeltavan lämmin.
Annoin yhdistykselle pikkusormen, se vei koko sydämen.
Talkoolais- ja
hyväntekeväisyysterveisin,