Lauan­tai­vie­ras: Hää­vals­si tans­sit­tiin Va­lis­tus­ta­lol­la – ra­ken­nuk­siin liittyy hen­ki­lö­koh­tai­sia muis­to­ja, mutta ne ovat myös osa paik­ka­kun­nan sielua

Taannoin matkalla mummolaan muistui tutulla reitillä mieleeni tarinoita, joita pappani tapasi kertoilla minulle, kun liikuimme yhdessä. Tarinat kytkeytyivät rakennuksiin ja ne tuntuivat minusta tärkeiltä; milloin pappa oli auttanut jotakuta pulassa olevaa tuolla tai rakentanut terveyskeskuksen tähän. Tarinat olivat eläväisiä ja hyvin merkityksellisiä – ne kertoivat jotain juuristani.

Muutama vuosi sitten puhelin soi, ja ääni kertoi linjan toisessa päässä, että pappani oli poistunut keskuudestamme. Kun menin hyvästelemään hänet terveyskeskukseen viimeistä kertaa, muuttui tuon paikan merkitys oleellisesti minulle. Paikka, jonka rakentamiseen pappa oli työikäisenä osallistunut, oli nyt minulle paikka, johon hänen aikansa ja ennen kaikkea meidän aikamme päättyi.

Hänen tarinansa jäivät elämään mieleeni ja tulivat osaksi omaa tarinaani. Vaikka pappaa ei ole, edelleen pystyssä oleva terveyskeskus muistuttaa minua elämäni tärkeimmästä ihmisestä.

Vuosien jatkettua kulkuaan, on minulle tullut tuo parhaan kaverini tapa tarinoida paikoista ja ympäristöstä omille lapsilleni. Tarinat ovat tavallisia esimerkkejä elämästä, kuten siitä, miten “isi kävi tansseissa toista vuosikymmentä sitten tuossa Valistustalolla Oulusta saakka”. Tarinalla on jatkoakin, kun samassa paikassa tanssittiin isin ja äidin häävalssi muuan vuosi sitten. Harmittaa toisaalta kertoa tarinaa, kun Valistustalo on jo purettu eikä siihen synny mitään kiintopistettä.

Lapin Kansa (13.4.) oli pääkirjoituksessa aiheellisesti huolissaan siitä, kuinka nykysukupolvet tuhoavat Rovaniemen jälleenrakennuksen ajan rakennuskantaa. Lehti peräänkuuluttikin asukkaiden kuulemista kaupunkikuvan uudistamisessa.

Keskusta-alueen asukkaana ja Rovaniemen 1. kaupunginosan asukasyhdistyksen aktiivina toivon myös aitoa osallistumismahdollisuutta. Asukasyhdistyksessä haluamme vaalia sitä kulttuuriperintöä, mikä meille on uskottu, koska tiedämme sen olevan vain lainassa meillä.

Rakennukset eivät edusta aina kuvaamiani subjektiivisia merkityksiä, vaan ne kuvastavat myös paikkakunnan kulttuurihistoriaa. Ne edustavat jotain, johon voi liittyä historiallisesti merkittäviä tyylisuuntauksia tai kollektiivisia tuntoja, esimerkiksi jälleenrakennusajan toivetta paremmasta huomisesta.

Rovaniemi on upea ja arvokas, ja sen sielua – joka lepää esimerkiksi Alvar Aallon, Ferdinand Salokankaan tai vaikkapa Timo ja Tuomo Suomalaisen – suunnittelemissa ratkaisussa, tulee vaalia. Meillä täytyy olla maamerkkejä, joiden tarinaa voimme lapsillemme kertoa, jotta lapsemmekin tietävät, miten nykyisyyteen on tultu.

Lauantaivieras on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta, jolla kirjoittaa tällä viikolla Henri Ramberg. Hän on Rovaniemen 1. kaupunginosan asukasyhdistyksen tiedottaja.