Elettiin 1980-luvun alkua Helsingissä, kun Pekka Karjalainen opiskeli teologiaa ja hänessä syttyi valtava innostus elokuvaan. Intohimo oli niin iso, että mies itse kutsuu sitä sairaalloiseksi.

- Kaikilla oli siihen aikaan kulttijuttuja, joita katsottiin. Minulle tulivat tärkeiksi sellaiset ihmissuhteisiin pureutuvat leffat, joissa tunne on kutkuttavan voimakas ja joissa musiikki ja äänimaailma nostavat ihokarvat pystyyn.