Toimittaja Ani Kellomäen lapsuudessa äiti kävi töissä ja hoiti lapsilleen leivän pöytään. Työpäivän jälkeen äiti kuitenkin vetäytyi tunneiksi makuuhuoneeseensa juomaan alkoholia. Silloin häntä ei saanut – tai halunnut – häiritä. Äiti oli juodessaan pahansisuinen.
Kellomäki oppi jo lapsena ottamaan vastuuta asioista aikuisen tapaan ja huolehtimaan esimerkiksi siitä, että pääsi puhtaissa vaatteissa kouluun. Koulussa hän oli iloinen ja menestyi hyvin.
- Minusta tuli supersuorittaja. Tosi kiltti ja miellyttämishaluinen. Jos joku jotain ilkesi pyytää, tein sen miellyttääkseni.
Kellomäki jaksoi tätä, kunnes sairastui 21-vuotiaana burn outiin ja keskivaikeaan masennukseen.
Hän kuvailee tarinaansa tyypilliseksi liikaa juovan läheisen tarinaksi. Monilla kestää vuosia tajuta, että omat ongelmat voivat johtua läheisen juomisesta. Kellomäki itse tajusi asian, kun hakeutui aikuisena masennuksen takia terapiaan.
Tavallisia töissä käyviä ihmisiä
Jo lapsena äiti hoki Kellomäelle, että koska hän toi perheelle leivän pöytään, ei hänellä voi olla ongelmia juomisen kanssa.
Alkoholistin sairauden luonteeseen kuuluu asian kieltäminen. Myös yhteiskunta hyssyttelee asiaa. Kellomäen mukaan Suomessa elää asenne, että jos ihminen ei ole juonut sekä kotiaan että omaisuuttaan, ei juominen voi olla ongelma.
- Sama vähättelymekanismi ehkäisee läheisiä puhumasta. Helposti koetaan, että jos ei ole kirveellä ajettu hankeen, niin kohtalo ei ole tarpeeksi dramaattinen.
Tosiasiassa monet ongelmajuojat ovat tavallisia töissä käyviä perheenisiä ja -äitejä. Juominen vaikuttaa läheisiin, jotka kokevat häpeää, arvottomuuden tunnetta ja masennusta.
Myös Etelä-Suomessa asuvan Katjan (nimi muutettu) mies on juonut lähes heidän koko suhteensa ajan. Katjan mies on aina hoitanut työnsä kunnialla ja on selvin päin mukava ja kiltti mies. Siksi liiton lopetus on ollut hankalaa.
Katjan mukaan miehen juominen on aiheuttanut hänelle masennusta, univaikeuksia ja raivokohtauksia.
Vaikeneminen sai riittää
Vuonna 2014 Kellomäki päätti pitkän pohdinnan jälkeen kirjoittaa blogitekstin. Tekstin otsikko oli 舡 Pitää pystyä puhumaan 舡. Tekstissä hän kuvaili avoimesti lapsuuttaan.
Kellomäki yllättyi vastauksesta. Blogiin tulvi kommentteja liikaa juovien ihmisten läheisiltä.
Nyt hän koostaa kirjaa tarinoista, joita alkoholistien läheiset ovat lähettäneet hänelle. Hän toivoo, että tabun murtaminen saisi läheiset hakemaan apua ja olemaan vähättelemättä kokemuksiaan.
- Aiemmin meillä on keskitytty lähinnä juovaan henkilöön, mutta nyt on alettu puhua myös läheisistä.
Hän toivoo, että terveydenhuollossa ymmärrettäisiin paremmin, miten moni suomalainen kärsii läheisen juomisesta.
- Olisi hyvä, jos esimerkiksi työterveydenhuollossa huomattaisiin, että väsymysten ja työuupumuksen taustalla voi olla vuosikymmenten taakkaa. Voisi kysyä ja pohtia, voisiko sitä purkaa muutenkin kuin antamalla unilääkkeet?
Katjasta tabun murtaminen auttaisi sekä alkoholisteja että läheisiä hakemaan paremmin apua. Häntä itseään helpotti asian jakaminen työtovereiden kanssa. Hän on myös saanut apua päihdeterapeutin kanssa keskustelusta.
- Pidin 10 vuotta kulissia yllä työpaikalla ennen kuin kerroin. Se helpotti hirveästi. Tuli sellainen olo, että en ole huono ihminen, vaikka olen naimisissa alkoholistin kanssa.
A-klinikan kehittämiskoordinaattorin Janne Takalan mukaan läheisten asema päihdepalveluissa on kehittämisen tarpeessa. Esimerkiksi lapsien asemaa ei välttämättä aina huomioita.
- Isoimpana apuna voivat olla erilaiset vertaistukiryhmät, joita löytyy nykyään ohjattuna ja esimerkiksi netistä. Ne ovat olleet meilläkin hyvin suosittuja. Jättäisinkin haasteen kaikille toimijoille siitä, että tämä läheiskysymys huomioitaisiin ja järjestettäisiin vertaistukiryhmiä.
Takalan mukaan apua on myös mahdollista esimerkiksi saada julkisen terveydenhuollon kautta hakeutumalla psykologin juttusille.
Alkoholistin juominen vaikuttaa läheisiin eri tavoin ja eri vahvuudella. Yleisiä ongelmia ovat stressi, selittämätön paha olo ja traumareaktiot.
Aikuisilla lapsilla tulee myös usein vastaan se, miten paljon juovaan vanhempaan tulisi pitää yhteyttä.
- Aika monesti alkoholia käyttäneet vanhemmat ovat elossa. Monesti siitä on jäänyt kaunaa ja epävarmuutta, miten paljon suhteeseen kuuluu panostaa. Kysytään esimerkiksi, että kuuluuko pitää huolta ikääntyvistä vanhemmista, kun itseä on kohdeltu kaltoin?
Takala muistuttaa, että kaikilla läheisillä ongelmat eivät näy samalla tavalla. Osasta voi tulla hyvinkin pärjääviä.
- Esimerkiksi alkoholistien lapset voivat olla työelämässä hyvinkin pärjääviä ja joustavia, koska he ovat oppineet siihen jo lapsena. He ovat hyvin empaattisia ja tunneherkkiä, sillä he ovat joutuneet lapsesta asti ennakoimaan muiden tarpeita ja käyttämään energiaa siihen.
Hän muistuttaakin alkoholistien läheisiä, että avun hakeminen ei ole häpeällistä. Läheisen juominen ei leimaa loppuiäksi ja puhuminen auttaa käsittelemään asiaa.
