Jos kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilalla (kesk.) olisi ollut nuorena hyvä lauluääni ja piirustustaito, niin todennäköisesti hän viettäisi tänä päivänä leppoisia eläkepäiviä rehtorin virasta jossakin päin Suomea.
Vaan toisin kävi.
– En koskaan suunnitellut lähteväni politiikkaan. Jos joku olisi kertonut minulle nuorempana, että olen mukana politiikassa 36 vuotta, niin olisin vastannut, että älkää hullujanne puhuko, forssalaisedustaja naurahtaa.
Opiskelu ei ollut itsestäänselvyys maatilan tyttärelle 50-luvulla.
– Silloinen kansankoulun opettajani Elli Mäkipää kävi sanomassa vanhemmilleni, että antakaa Sirkka-Liisan pyrkiä oppikouluun. Olen häntä tästä kiittänyt.
Koulutettu emäntä saapui
Kansakoulunopettajan ammatin sijaan Anttila opiskeli ylioppilaaksi tulon jälkeen silloisessa Tampereen yhteiskunnallisessa korkeakoulussa hallintotieteitä. Vielä silloinkaan ei politiikka ollut mielessä. Vasta kun hän avioitui puolisonsa Risto Anttilan kanssa 60-luvulla, niin siemen tulevalle uralle alkoi itää.
Kylällä puhuttiin, että Siparin tilalle on tullut nuori koulutettu miniä. Hänet täytyy saada mukaan politiikkaan.
Kului hetki aikaa ja aloitin keskustan Forssan kunnallisjärjestön sihteerinä. Mieheni otti jo silloin paljon vastuuta lastenhoidosta ja navetasta.
Sittemmin ura jatkui Forssan valtuustossa ja kaupunginhallituksessa sekä keskusten Etelä-Hämeen piirin puheenjohtajana vuodesta 1981 alkaen.
– Minua tuli pyytämään ehdolle joukko miehiä. Kysyin, että oletteko selvittäneet, voiko Hämeessä puheenjohtajaksi tulla valituksi nainen. He sanoivat, että selvitetty on.
Lapsenlapset käänsivät pään
Anttila kertoi parisen viikkoa sitten, ettei ole ehdolla kevään vaaleissa. Päätös oli tiukka.
Kaksi kolmasosaa minusta oli sitä mieltä, että vanhaa soturia tarvitaan, ja minun on pakko jatkaa puolueen takia.
Onhan keskustan riveistä luopumassa iso joukko veteraaniedustajia.
– Lastenlapseni käänsivät pääni. 15-vuotias Aleksi, tyttärenpoika sanoi, että sinun olisi pitänyt luopua jo edelliskerralla. Nyt on viimeinen hetki tehdä se, jotta voin olla tarpeeksi mukana meidän elämässämme. Yhdeksänvuotias tyttärentyttäreni Sanni oli samaa mieltä ja totesi: Jos olet taas neljä vuotta töissä, niin sillä aikaa me ehdimme kasvaa niin suuriksi, ettet ehdit nähdä meitä tarpeeksi tämän ikäisinä.
Nämä vetoomukset käänsivät pääni.
Joulu on erityinen
Anttila on istunut eduskunnassa vuodesta 1983. Väliin mahtuu lyhyt kausi myös EU-parlamentissa. Ura on huipentunut maatalousministerin ja varapuhemiehen pesteihin.
Neljä päivää ennen joulua Anttila täytti 75 vuotta. Sitä ei menevästä ja nuorekkaasta poliitikosta huomaa.
– Olen syntymäpäivästäni johtuen joulun lapsi. Siksikin joululla on minulle aivan erityinen merkitys.
Alku ei ollut helppo. Anttila syntyi keskosena ja painoi vain 1,8 kiloa.
– Äidiltäni ei riittänyt maitoa tarpeeksi ja ensimmäiset kuukaudet olivat taistoa nälkää vastaan. Puolivuotiaana aloin saada lehmän maitoa ja vahvistuin. Liekö alkuni syy siihen, että minusta tuli sisukas.
Raivaajan tytär töissä
Joulun odotus vie Anttilan lapsuuteen, Varsinais-Suomen Marttilan Tiipilän kylään.
– Isäni oli raivaajasukupolvea. Hän osti valtiolta kolme hehtaaria maata ja tarttui kuokan varteen. Tila on sittemmin laajentunut ja sitä pitää veljeni.
Anttila osallistui tilan töihin jo lapsena. Arvostan korkealle sitä, että kotona opetettiin tekemään töitä.
Kun isäni raivasi peltoa, niin me äidin kanssa poltimme kantoja. Kun suljen silmäni, niin muistan vieläkin tutun kannonpolton tuoksun.
Anttila kuvailee, että lapsuuden joulut olivat parhaita, vaikka ne eivät olleet yltäkylläisyyden jouluja.
– Ne olivat sataprosenttisesti itse tehtyjä. Me lapset osallistuimme juhlan valmisteluun. Sodan jälkeisessä Suomessa elettiin niukkuuden aikaa. Esimerkiksi kahvi ja sokeri olivat kortilla vuoteen 1954 asti. Äidin piti tarkkaa laskea kuukausiannokset.
Kaipaan lapsuuden ruokaa
Anttilan kotona nautittiin jouluisin ohraryyneistä tehtyä puuroa ja väskynäsoppaa sekä laatikoita ja itse tehtyjä possunmakkaroita. – Lipeäkalaa äiti liotti tuhkassa kolme viikkoa ennen joulua. Valkokastikkeen ja perunoiden kanssa siitä tuli jouluherkkua.
Näitä ruokalajeja Anttilat syövät edelleen. Lisäksi joulupöydästä löytyy perinteinen joulukinkku, graavi lohi ja siikakalat, rosollia ja laatikoita.
Hän muistelee, että ennen vanhaan maalla syötiin tuhdisti heti aamusta.
Lapset söivät kaurapuuroa, mutta isälleni oli usein aamulla seitsemän aikaan jo perunat keitettyinä ja sianlihakastike valmistettuna. Raskas työ vaatii kunnon ruoan jo aamusta.
Niukkuus näkyi kaikessa
Jouluaattona ennen joulurauhan julistamista koti oli siivottu ja kuusi kannettu sisään.
– Kuusen koristelu oli meidän lasten puuhaa, mutta pula näkyi kuusessakin. Koristeita ei ollut, joten ripustimme puuhun omenoita, pipareita ja paperista tehtyjä tähtiä sekä vahakynttilöitä.
Lahjoja jaettiin, mutta ne olivat kaikki käsintehtyjä.
– Kun oli pieni, niin äiti sanoi, että joulupukki tuo myös syntymäpäivälahjat. Tämä tietysti vähän harmitti.
Tärkeä osa joulunviettoa oli joulupäivän aamuna tehty matka hevosen vetämällä kirkkoreellä joulukirkkoon.
Mieluisin työ
Vaikka elämä oli niukkaa, niin lapsuuskodissa oli paljon rakkautta.
– Sain sitä osakseni, mutta rakkauden lisäksi oli myös rajoja. Kun olin murrosikäinen, niin kävimme kiivaita keskusteluja vanhempien kanssa. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että vanhempien linja oli minun parhaakseni.
Pitkään politiikan uraan mahtuu monenlaisia vaiheita.
– Vaikka en poliitikon urasta ollut haaveillut, niin tästä työstä olen nauttinut erittäin paljon. Ei ole kahta samanlaista päivää. Ihmisille pitää pystyä aidosti kertomaan, miten asiat täällä Arkadianmäellä päätetään.
Anttila tunnetaan suorasukaisena poliitikkona. Hän ei kaihda esittää mielipiteitään, vaikka ne eivät olisikaan aina omien mieleen.
– En ole vastarannan kiiski, mutta puhun asioista suoraan. Haluan olla itseni kanssa sinut päivän päätteeksi.
Hänen mukaansa politiikassa tulisi arvostaa erilaisia, perusteltuja näkemyksiä, koska vai siten voi saada aikaan hyvää kehitystä.
– Hallituspuolueen edustajat tukevat omaa hallitustaan, mutta samalla täytyy ymmärtää kriittisiä asiaperusteisia näkökulmia. Ne voivat avata silmät siihen, mitä on korjattavaa. Kaikki ei ole täydellistä.
Markkinamalli sotki sotea
Anttila peräänkuuluttaa parlamentaarista valmistelua suuriin uudistuksiin.
Sitä olisi tarvittu hankkeissa, jotka ovat kauaskantoisia, ja joissa yhteisen tahtotilan löytyminen on kaikkien etu.
Esimerkkiä ei tarvitse hakea kaukaa.
– Sote-uudistus olisi mielellään pitänyt tehdä parlamentaarisen valmistelun pohjalta. Ensi vaalikaudella on edessä sosiaaliturvauudistus. Toivottavasti se valmistellaan parlamentaarisesti.
Anttilan mukaan monipuoluejärjestelmässä politiikka on kompromisseja.
– Kun uudistuksia valmistellaan yhdessä, niin valmistelussa mukana olevien pitää olla valmis tulemaan toisia vastaan.
Isot hankkeet venyvät helposti yli vaalikauden.
– Tähänkin auttaa parlamentaarinen työ. Uudistukseen ovat jo kaikki sitoutuneet, kun mennään seuraavalle vaalikaudelle.
Hän on sitä mieltä, että sotea on jarruttanut asiakkaan valinnanvapauden toteuttaminen markkinalähtöisesti, jossa samalle viivalle julkisen palvelutuotannon kanssa otetaan mukaan yksityiset palvelutuottajat.
– Tähän malliin on ollut haastavaa sovittaa perustuslaissa säädetyt perusoikeudet. Julkisella sektorilla pitää olla ensisijainen vastuu palvelujen saatavuudesta, mutta yksityinen voi täydentää ja samalla kirittää julkista puolta. Tämän hyväksyn. Toivon, ettei kilpailu aja julkisia palveluja liikaa alas.
Anttila jatkaa, että suurin ongelma on, että lääkäreitä on liian vähän, sillä heidän sijoittumisensa ratkaisee pitkälti sen, missä palvelut ovat saatavissa.