Pienen pojan kädet hädin tuskin ylettyvät baaritiskille, kun hän nostaa janoisille turisteille olutta tarjolle. Poika hymyilee asiakkaille ujosti, mutta ei osaa sanoa muuta kuin merhaba. Se on tervehdys turkiksi.
Pari muuta lasta siivoaa tyhjiä laseja allasbaarin pöydistä pois. Yksi lapsista vaihtaa täyttyneitä tuhkakuppia tyhjiin ja kerää roskia. Lapsityöntekijöitä on tässä hotellissa useita, he kaikki ovat kovin nuoria, tuskin edes kahtatoista.
Nämä lapset eivät ole ainoita työntekijöitä monisatapäisen hotellin allasbaarissa. Heidän lisäkseen siellä on kolme aikuista miestä, jotka jutustelevat keskenään ja antavat lasten tehdä heidän työnsä.
Minusta tuntuu pahalta. En voi juoda saamaani olutta, enkä mitään muutakaan näiden lasten tarjoamaa juomaa. Rintaa puristaa, sillä en tiedä miksi nämä lapset tulevat viikon jokaisena päivänä kello 13 jälkeen baariin töihin ja lähtevät sieltä kotiinsa vasta illan pimetessä. En tiedä lasten ikää, enkä sitä maksetaanko heille edes palkkaa.
Mietin kuinka iso osa maksamastani matkasta menee näiden lasten hyväksi, vai meneekö yhtään. Kysyn sitä suomalaiselta matkaoppaalta, matkamme järjestäjältä.
Hän katsoo ottamaani kuvaa, jossa pieni poika työskentelee baaritiskin takana ja laskee juomaa lasiin. Opas vaikenee hetkeksi ja pyytää sitten näyttämään kuvaa myös hotellin guest relations managerille.
Päällikkö selittää heti, että kyseessä on 16-vuotias nuori, joka suorittaa laillista harjoittelua hotellissa. Suomalainen opas nyökkää ja tuumaa, että näistä turkkilaisista on vaikea arvioida ikää. Ikään kuin hänkin hyväksyisi asian.
Minä en selityksiä usko.
Lopullinen usko hotellin selityksiin katoaa, kun nämä ”lailliset työharjoittelijat” katoavat työpaikaltaan heti kysymykseni ja kuvan esittämisen jälkeen. Heitä ei näy enää kertaakaan seuraavan seitsemän päivän aikana.
Ajattelen ja toivon, että nämä lapsityöntekijät pääsivät sinne minne he kuuluvat – kouluun ja leikkien pariin.
En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että joutuivatko he sittenkin ojasta allikkoon: köyhiksi, ruoattomiksi tai kenties kadulle?