Koulutuslautakunta hyväksyi alustavan talousarvioesityksensä. Oli jo etukäteen selvää, ettei lautakunnalle asetettuun, yli 2,5 miljoonan euron säästötavoitteeseen päästä. Lautakunnan rooliksi muodostui määritellä se, missä kulkee koulu- ja varhaiskasvatuspalveluihin kohdistuvien leikkausten raja. Lopputulos on hämmentävä puheenjohtajan sekä perussuomalaisen ja kokoomuksen edustuksen seistessä esitetyn leikkauslistan takana.
Lautakunta on yksimielisesti hyväksynyt toimintaansa ohjaavat perusopetuksen järjestämisen periaatteet, jossa määritellään esimerkiksi opetusryhmien maksimikoot. Säästövimmassa periaatteetkin unohtuvat tai menettävät merkityksensä. Jos lautakunta ei puolusta koulutuksen ja varhaiskasvatuksen laadullisia tekijöitä, kuka sitä tekee?
Jos leikkauslista realisoituu, se tarkoittaa, että tulevana syksynä peruskoulussa opetetaan vähemmän ja ryhmäkoot ovat suurempia. Lukion osalta vähennetään syventäviä ja soveltavia kursseja, jotka tukevat ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista. Opetuksen laatua heikentäviä leikkauksia, joilla on suora vaikutus sekä oppijan että opettajan hyvinvointiin, ei voi hyväksyä.
Hämmästyksekseni jäin lautakunnassa yksin puolustamaan hallinnon lomautusten inhimillistämistä ja kunnallista perhepäivähoitoa. Talousarvioesitys on selkeäsanainen kunnallisen perhepäivähoidon alasajo-asiakirja. Lautakunnalta ei löytynyt ymmärrystä uudelleen käynnistetyn Koskikadun päiväkodinkaan säilyttämiseen kunnallisena yksikkönä. Jokainen päiväkoti-ikäisen vanhempi tuntee toimivan päiväkotiyhteisön arvon. Näillä päätöksillä perheet ja työntekijät joutuvat heittopusseiksi säästötoimenpiteiden tiellä, kun päiväkotiyhteisö hajotetaan yksikön siirtyessä palvelusetelille.
Yksin jäin myös pyrkimyksissä säilyttää erityisavustajien ja koulunkäynnin ohjaajien resurssi nykyisellään. Jos talousarvio toteutuu, varhaiskasvatuksesta vähenee ensi syksystä alkaen 10 erityisavustajaa ja koulupuolelta 10 koulunkäynnin ohjaajaa. Heidät korvataan kahdeksalla opettajalla. Yhdessäkään koulussa tai päiväkodissa ei ole liikaa aikuisia. Aikana, jolloin kannetaan huolta lasten ja nuorten syrjäytymisestä ja eriarvoistumisesta, ei tämän kaltaisiin leikkauksiin ole varaa.
Oikeiston vaihtoehdottomuuden retoriikka on rantautunut myös kunnalliseen päätöksentekoon. Tosiasiassa vaihtoehtoja leikkauksille on. Oma, kipeimmät leikkaukset väistävä esitykseni oli laadittu 0,5 prosentin veronkorotuksen raamiin. Vasemmistolle koulutuksen ja varhaiskasvatuksen laadun vaaliminen on itseisarvo.