Lapsen kas­va­tus käy kal­liik­si Kii­nas­sa, koska van­hem­mat ha­lua­vat tälle yk­si­tyis­ope­tus­ta

Tuore isä Wang Yuzhong on onnellinen ja helpottunut. Hän kertoo synnytyksen olleen poikkeuksellisen vaikea, mutta lopulta kaikki meni hyvin.

–Poikamme on nyt toipunut täysin. Meillä riittää kiirettä, sillä kaikki sukulaiset haluavat nähdä hänet, sujuvaa englantia puhuva Wang toteaa tyytyväisenä.

Wang ja hänen vaimonsa Lu Fei työskentelevät toimittajina eteläisen maakunnan Guangxin pääkaupungissa Nanningissa. Lu palaa työelämään heti, kun lyhyt äitiyslomansa on päättynyt, minkä jälkeen Wangin vanhemmat hoitavat poikaa päivisin.

–Elämme niin säästäväisesti kuin mahdollista, jotta voisimme auttaa poikaamme tulevaisuudessa. Hän on meille kaikki kaikessa, Wang sanoo.

Lu ja Wang ovat jo tässä vaiheessa varmoja siitä, etteivät aio hankkia toista lasta. Vaikka heidän palkkansa ovat kohtuullisen hyvät, kustannukset ovat niin korkeat, etteivät he katso rahojen riittävän kahden lapsen kasvattamiseen.

Kallista opetusta, kovaa kilpailua

Tilastot viittaavat siihen, että Lun ja Wangin ajattelutapa on yleinen. Viime vuonna Kiinassa syntyi vähemmän lapsia kuin vuonna 2016, vaikka hallitseva kommunistipuolue on antanut kaikille vanhemmille oikeuden tehdä kaksi lasta.

Puolue luopui kiistellystä yhden lapsen politiikastaan vuoden 2015 lopussa. Puolueen perhesuunnittelukomitea ennusti silloin, että Kiinassa syntyy jatkossa keskimäärin neljä miljoonaa lasta enemmän vuodessa kuin aiemmin, mutta tähän asti tulokset ovat olleet pettymyksiä.

Tämä johtuu ennen muuta siitä, että lasten koulutukseen kuluu liikaa rahaa. Varsinainen koulunkäynti ei sinällään ole kallista, mutta vanhemmat pitävät ylimääräistä yksityisopetusta välttämättömänä ja ovat valmiita maksamaan siitä paljon.

–Kilpailu on aivan eri tasolla kuin lapsuudessani. Ilman yksityisopetusta lasten mahdollisuudet päästä hyviin kouluihin ja yliopistoihin heikkenevät oleellisesti, Wang selittää.

Vanhemmat haluavat yleensä myös ostaa asunnon lapselleen, kun tämä menee naimisiin. Nanningin kaltaisissa suurkaupungeissa asunnot ovat nykyään niin kalliita, että harvoilla nuorilla on varaa ostaa niitä ilman vanhempiensa apua.

Tuoreessa tutkimuksessa todetaankin, että hyvätuloiset kiinalaiset olettavat joutuvansa säästämään noin 400 000 euroa pystyäkseen tukemaan lastaan haluamallaan tavalla. Yli puolet tuoreista vanhemmista pitää tätä stressaavana tai erittäin stressaavana.

Yhden lapsen politiikan seurauksena Lulla ja Wangilla ei ole sisaruksia. Lapsina he leikkivät usein serkkujensa ja pikkuserkkujensa kanssa, ja serkukset ovat vieläkin paljon tekemisissä toistensa kanssa.

–He ovat käytännössä toimineet sisaruksinamme. Tämä on yleistä kaikkialla Kiinassa, Wang kertoo.

Yhden lapsen sääntö otettiin käyttöön 1970-luvun lopulla, jolloin Kiinan johto pelkäsi maan muuten ylikansoittuvan. Etenkin kaupungeissa suurin osa sen jälkeen syntyneistä pitää luonnollisena, että perheissä on vain yksi lapsi.

Maaseudulla asuvat saivat tehdä kaksi lasta, jos ensimmäinen oli tyttö. Maaseudulla sääntöä ei muutenkaan noudatettu yhtä tinkimättömästi kuin kaupungeissa.

Säännön vuoksi syntyvyys on kauan ollut aivan liian alhainen. Siirtymällä kahden lapsen politiikkaan kommunistipuolue toivoo oikaisevansa väestörakenteeseen syntyneitä pahoja vääristymiä.

Useat kiinalaiset asiantuntijat pitävät kuitenkin muutosta riittämättömänä. He ovat jo vuosikausia kehottaneet puoluetta lakkauttamaan syntyvyyden säännöstelyn täysin ja painottaneet, että pian on myöhäistä hidastaa väestön vanhenemista, joka nyt etenee kestämättömällä vauhdilla.