Koulujen alku on herättänyt vilkasta keskustelua peruskoulun uusien opetusmenetelmien ja modernien oppimisympäristöjen ongelmista.
Vanhempien, lasten ja opettajien huolenaiheina ovat olleet muun muassa opetuksen puute ja lasten kyvyttömyys keskittyä meluisassa ympäristössä.
Yle kertoi torstaina kuudesluokkalaisesta tytöstä, jonka koulumenestys kärsi uusia oppimismenetelmiä käyttävässä koulussa. Tyttö koki, että hänelle annettiin liikaa vastuuta asioiden oppimisesta. Lopulta hän vaihtoi koulua heikentyneiden arvosanojensa vuoksi.
Opetushallituksessa on huomattu, että jostain kenkä puristaa.
– Viime päivien uutisoinnista saa käsityksen, että oppilaat ovat oman onnensa nojassa opetustilanteessa, ja näinhän sen ei pitäisi olla, sanoo Opetushallituksen perusopetus- ja varhaiskasvatusyksikön päällikkö, opetusneuvos Marjo Rissanen STT:lle.
Rissanen korostaa, ettei vastuuta uuden oppimisesta voi sysätä lapselle. Opettajalla on yhä päävastuu opetuksesta.
– Opettajan täytyy huomioida oppilaan oma kehitystaso ja ikäkausi päättäessään, minkä verran vastuuta voidaan lapselle antaa.
Rissasen mukaan ekaluokkalainen tarvitsee vielä paljon opettajan opastusta ihan perusasioissa: miten koulussa ollaan, miten kuunnellaan toisia ja miten saa itse puheenvuoron.
Sopiva määrä valinnanvapautta voi olla esimerkiksi se, että lapsi päättää itse, miten hän hoitaa annetun tehtävän.
– Itse näen, että kaiken pitää olla suunniteltua. Opettajilla pitää olla pedagoginen lähtökohta ja näkemys, mihin toiminnalla pyritään, jotta se on tarkoituksenmukaista oppilaan kannalta.
Opettajakaan ei huomaa kaikkea
Myös uudenlaiset oppimisympäristöt ovat saaneet moitteita. Ilta-Sanomat kertoi lauantaina opettajasta, jonka mukaan avoimissa oppimisympäristöissä työskentelevien opettajien aika kuluu lapsilauman kaitsemiseen eikä itse opetuksesta tahdo tulla mitään.
Avoimia oppimisympäristöjä yhdistää monesti esimerkiksi se, että lapset saavat itse valita paikkansa ja oma pulpetti puuttuu. Perinteistä luokkahuonetta ei ole, vaan tiloja muunnellaan esimerkiksi erilaisilla verhoilla ja kotarakennelmilla.
– Esimerkiksi tilojen akustiikka on noussut esille. Tilat voivat olla rauhattomia. Kun oppimisympäristöjä suunnitellaan, on tärkeää, että ne toimivat hyvin, ovat turvallisia ja innostavat oppimaan, Rissanen sanoo.
Hänen mukaansa oppiminen on kouluissa ydinasia ja kaiken muun ympärillä on tuettava sitä.
Rissanen toivoo ongelmatilanteissa kotiväeltä oma-aloitteisuutta koulun suuntaan.
– Jos vanhemmat havaitsevat, että omalla lapsella on liian vaikeita tehtäviä tai että koulussa ei mene hyvin, on otettava yhteys opettajaan ja kouluun. Sitten voidaan käydä läpi, mitä asialle voidaan tehdä.