Liikenneministeriö aikoo uudistaa ministeri Anne Bernerin (kesk) johdolla valtion liikenneverkoston niin, että maan- ja rautateitä sekä vesiväyliä kehitetään jatkossa liiketaloudellisin perustein. Tämä tietäisi sitä, että Liikenneviraston hallinnoimat väylät siirretään osaksi valtion omistamaa yhtiötä jo 2018.
Iltalehti uutisoi (18.4.), että ministeriön tavoitteena on houkutella yksityisiä sijoittajia ostamaan osia valtion väyläomaisuudesta. Myynti toisi valtiolle tuloja ja vähentäisi menoja, joita syntyy väylien ylläpidosta joka vuosi miljardien eurojen edestä. Sijoittajat vastaisivat omistamiensa teiden, siltojen ja kiskojen rakentamisesta ja remonteista. Ne saisivat tuoton investoinneilleen ratamaksuista ja kilometriperusteisista tiemaksuista, jotka kerättäisiin seuranta- ja paikanninlaitteiden avulla.
Bernerin mukaan yhtiöittämisessä ei ole kyse yksityistämisestä. Uuden, valtion omistaman yhtiön tehtävänä olisi perusväylien ylläpito ja infran kehittäminen, jolloin valtio pystyisi hallinnoimaan väyläomaisuuttaan nykyistä paremmin. Yhtiö rahoittaisi toimintansa käyttömäärään perustuvilla, digipohjaisilla asiakasmaksuilla, jotka korvaisivat osan liikenteen nykyveroista ja -maksuista.
Hanke on selvitysasteella. Päätöksiä on määrä syntyä aikaisintaan syksyllä 2017.
Liikenneministeriön hanke muistuttaa jossain määrin Nokian ex-johtajan Jorma Ollilan vetämän työryhmän ehdotusta, joka esiteltiin Jyrki Kataisen (kok.) hallitukselle syksyllä 2013.
Ollilan ryhmä halusi Suomeen tiemaksun, joka olisi korvannut kiinteät auto- ja ajoneuvoverot. Uudistuksen oli määrä laskea uuden auton hintaa keskimäärin 7 000 eurolla, nykyaikaistaa autokanta ja kasvattaa joukkoliikenteen käyttöä 40 prosentilla. Tiemaksupilottihankkeen piti käynnistyä 2014, mutta näin ei jostakin syystä tapahtunut.
Bernerin suunnitelmillekin on povattu vastatuulta. Hallituspuolueista ainakin perussuomalaiset ovat jo ehtineet torjua ajatuksen autoilijoiden digikyyläämisestä.
Uusi, kilometripohjainen maksusysteemi mullistaisi autoilun pitkien välimatkojen Lapissa. Pohjoisin maakunta on liikenteellinen erityisalue, missä palvelut ovat usein kaukana ja julkinen liikenne on monin paikoin olematonta.
Liikenneministeriön on huolehdittava uudistusta valmistellessaan siitä, etteivät bisnesperiaatteella hoidetut maantiet tee lappilaisten liikkumisesta niin kallista, että kotiin jäämisestä tulee töihin lähtöä edullisempi vaihtoehto.