Antti Liikkanen (LK 3.9.) ja Kari Väyrynen (LK 5.9.) nostivat puheenvuoroissaan esille tärkeitä asioita Lapin nykytilasta. Ajalle kuvaavaa ja tyypillistä on se, että kunnat kamppailevat olemassaolonsa puolesta, joka johtaa keskinäiseen kilpailuun jokaisesta pienestäkin murusesta ja luupalasta joka pöydän alta löytyy.
Tämä on inhimillistä, mutta kamppailu aiheuttaa yleensä myös haavoja ja tappioita. Niiltäkään ei voi siis välttyä. Kaikki eivät voi voittaa. Maakuntakeskus on jokaisen maakunnan kuntien välisen yhteistyön suunnan ja esimerkin näyttäjä, niin Lapissakin. Maakuntakeskuksilla on tämä tärkeä rooli, joka olisi hyvä ja tärkeää huomioida päivittäisessä kuntien välisessä yhteistyössä.
On selvää, että suurimpana alueellisena organisaationa maakuntakeskuksella on moninkertainen voima näillä taistelukentillä. Murunen tai luu pöydän alta on napattu ennen kuin pienemmät ehtivät siihen edes kunnolla silmäänsä iskeä.
Lapin osalta on viime vuosien aikana nähty surullisia tapauksia, jotka ovat johtaneet muun muassa Rovaniemen ja Meri-Lapin väliseen otatukseen esimerkiksi korkeakouluyhteistyön ja sairaanhoitopiirien osalta. Maakunnan kahtiajakoa voi luonnehtia Berliinin muuriakin korkeammaksi ja valitettavasti näyttää siltä, että muuri jatkaa kohoamistaan.
Lapin maakunnan suuri uhka onkin se, että toimijat repivät toisensa kappaleiksi murusista ja luusta taistellessaan. Ne ovat hengissä pysymisen elinehtojakin ja tärkeitä asioita, jolloin käy joskus myös niin, että taistelun uuvuttamina saapuu taistelukentälle kuin varkain vielä suurempi ja voimakkaampi taho, joka kerää samalla myös pöydän päällä olevat pullatkin rusinoineen. Saattaa muutama pullan murunen silti pudota pöydän alle jatkossakin taisteltavaksi.
Mikäli maakuntauudistus toteutuu, saa Lappi olla nykymenolla varpaillaan, ettei Pohjois-Pohjanmaa hiivi taistelukentälle ja putsaa lopulta koko pöydän. Laki uusista maakunnista ei takaa niiden itsenäisyyttä ja olemassaoloa. Vielä vähemmän tilanteissa, joissa maakunta repii itse itsensä kappaleiksi. Silloin saattaa taistelukentälle hiipiä vielä isommat voimat aina isolta kirkolta saakka.