Kunnallissäätiön kehittämissäätiön Maakuntapuntari-tutkimuksen mukaan yli 80 prosenttia lappilaisista kokee samaistuvansa Lappiin, kun kaikista suomalaisista vain 60 prosenttia samaistuu maakuntaansa (LK/PS 2.2.). Lappilaisten vahvan Lappi-itsetunnon peruspilarit ovat vanhat tutut: luonto ja maisemat sekä maakunnan omaleimainen kulttuuri, historia ja perinteet.
Toki luontoa, maisemia ja omaleimaisuutta löytyy muistakin maakunnista, muttei ilmeisesti samassa määrin kuin pohjoisimmasta Suomesta. Tästä kielii myös Lapin matkailun menestys. Turistithan tapaavat etsiä matkakohteistaan sitä, mitä he eivät muualta löydä.
Tutkimuksesta selviää, että kaksi kolmasosaa lappilaisista uskoo matkailun vahvistuvan entisestään. Työllisyystilanteen kohenemiseen luottaviakin on selvästi enemmän kuin työttömyyden kasvua povaavia.
Tosin tulevaisuudenuskoon sekoittuu myös pelkoa. Melkein kaksi kolmesta lappilaisesta veikkaa, että maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelut heikkenevät sote-uudistuksen myötä lähimmän kymmenen vuoden aikana: saavutettavuus vaikeutuu, määrä laskee ja laatu putoaa. Koulutusmahdollisuuksien heikkenemistä povaa lähes joka toinen. Näin siitä huolimatta, että poliitikot vakuuttavat, ettei heikennyksiä ole luvassa, pikemminkin päinvastoin.
Tähän löytyy selitys samasta tutkimuksesta. Vain yksi neljästä lappilaisesta kertoo luottavansa valtakunnan päättäjiin. Myös kotikunnan päättäjien luottamusprosentti jää alle 30:n.
Tältä osin Lappi ei eroa muusta maasta. Voi kuulostaa oudolta, mutta suomalaiset eivät luota valitsemiinsa päättäjiin. Eivät tosin luota monen muunkaan länsimaan ihmiset. Kyseessä on globaali ilmiö.
Tämä ei lupaa hyvää tuleville vaaleille, joista seuraavat ovat edessä ensi keväänä. Heikko luottamus poliittisen järjestelmän toimivuuteen ja varsinkin sen edustajiin ennakoi heikkoa äänestysintoa ja sitä, että poliittisella kentällä on yhä tilaa paitsi tyhjiä lupauksia työkseen viljeleville populisteille myös tahoille, jotka viittaavat kinttaalla demokratian pelisäännöille.
Kun uskottavuus on mennyt, sen palauttaminen on vaikeaa, muttei mahdotonta. Poliitikoilta se vaatii tekoja loputtomien puheiden sijasta. Tässä tapauksessa teot ovat päätöksiä – poliitikkoja ei turhaan kutsuta päättäjiksi. Kun päättäjät tekevät työnsä hyvin, usko heihin ja samalla demokraattisen järjestelmän toimivuuteen palautuu ennemmin tai myöhemmin. Tosin populisteille se tietää vanhojen, huonojen aikojen paluuta.