Liikkumisrajoitteisten mahdollisuuksia nauttia luonnosta mietitään nyt paljon. Tarve esteettömiin luonnossa liikkumisen mahdollisuuksiin kasvaa, myös väestön ikääntymisen myötä, sanoo Invalidiliiton esteettömyysasiantuntija Harri Leivo .
– Esimerkiksi tärkeä Lapin-kävijäryhmä, vuosisadan puolivälin tienoilla syntyneet patikoijat, alkaa vanheta.
Kansallispuistojen reiteistä ja muista palveluista huolta pitävä Metsähallituksen Luontopalvelut-yksikkö on pohtinut keinoja, joilla esimerkiksi apuvälineillä liikkuvien mahdollisuuksia liikkua luonnossa monipuolistettaisiin. Tätä on suunniteltu muun muassa Metsähallituksen kumppaneineen tekemässä terveys- ja hyvinvointiohjelmassa, joka ulottuu vuoteen 2025.
Luontopalveluiden erikoissuunnittelija Joel Erkkonen sanoo, että tällainen kumppanien kanssa tehtävä kehitystyö on kansainvälisesti katsoen kärkiluokkaa.
Asia koskee potentiaalisesti jokaista luonnossa liikkumisesta pitävää suomalaista. Erkkonen huomauttaa, että esimerkiksi lapsiperheet voivat tarvita esteettömiä palveluita.
Se, että luonnossa oleminen on hyväksi ihmiselle, otetaan nykyisin selviönä.
Metsähallituksella on ympäri maata noin 70 esteetöntä kohdetta. Esteettömien kohteiden reitit ovat kuitenkin usein lyhyitä, muutamista sadoista metreistä pariin kilometriin.
– Tarve olisi muun muassa yli yön kestäville reiteille, Leivo sanoo.
Metsähallituksen Erkkonen puolestaan sanoo, että pitkille reiteille ei ole vielä ollut kovin paljoa kysyntää.
Patikoinnille on vaihtoehtoja
Esteettömyys luonnossa liikkumisen yhteydessä ei tarkoita pelkästään sitä, että taivalta on mahdollista taittaa esimerkiksi pyörätuolilla, vaan myös sitä, että liikkuja tietää, millainen reitti on odotettavissa, Invalidiliiton Leivo sanoo. Tärkeää on, että kulkija voi itse arvioida, soveltuuko kohde hänelle vai ei.
Oleellista olisi Leivon mukaan myös se, että ohjelmapalveluyrittäjillä olisi työntekijöidensä joukossa ihmisiä, jotka osaavat huomioida myös vammaisten henkilöiden moninaiset tarpeet.
Leivo huomauttaa myös, että metsässä ja poluilla liikkuminen ei ole ainoa tapa olla luonnossa.
– Talvella erilaiset moottorikelkkasafarit voisivat hyvin sopia myös vammaisille henkilöille. Samoin vaikka melonta.
Erilaiset liikuntamuodot yleistyvät myös kansallispuistoissa. Esimerkiksi suositussa Urho Kekkosen kansallispuistossa Inarissa ja Sodankylässä sallittiin hiljattain pyöräily useilla reiteillä.
Valtiolta puitteet, yrityksiltä palveluja
Metsähallituksen Luontopalvelut ylläpitää reittejään ja huolehtii esimerkiksi niiden varsilla sijaitsevista laavuista, autiotuvista ja tulipaikoista. Esteettömyydestä pitävät huolta Metsähallituksen lisäksi kunnat, virkistysalueyhdistykset ja järjestöt.
Paljon merkitystä on kuitenkin sillä, millaisia palveluita esimerkiksi matkailuyrittäjät tarjoavat, Leivo ja Erkkonen sanovat. Esteettömiä luontoretkiä tarjoavia yrityksiä on jo olemassa, ja ne voivat tehdä yhteistyötä esimerkiksi järjestöjen kanssa.
– Kyselyt yrittäjiltä tuntuvat lisääntyneen, Leivo sanoo.
Inari-Saariselkä Matkailu Oy:stä kerrotaan, että enimmäkseen Urho Kekkosen kansallispuistossa näkyy lastenvaunuja. Esteettömyydestä kysellään muutamia kertoja vuodessa. Reiteillä käymistä helpottaa, jos mukana on avustaja, joka jaksaa avustaa tunturiluonnon jyrkissä nousuissa ja laskuissa.
Esteettömiä luontokohteita on ympäri Suomen
– Uudessa Hossan kansallispuistossa Suomussalmella voi kävelemisen lisäksi esimerkiksi meloa. Osa poluista on kuljettavissa pyörätuolilla.
– Nuuksion kansallispuistossa Espoossa on esteetön parin kilometrin Maahiskierros.
– Napapiirin retkeilyalueella on esimerkiksi Könkäänsaaren esteetön luontopolku, joka sopii sekä lapsiperheille että avustajan kanssa pyörätuolilla liikkuville.
– Seitsemisen kansallispuistossa voi tutustua esimerkiksi perinnetilaan tai kulkea aarnimetsässä luontopolulla.
– Muita Metsähallituksen suosittelemia paikkoja ovat esimerkiksi Etelä-Konneveden kansallispuisto, Laajalahden luonnonsuojelualue, Langinkosken luonnonsuojelualue, Leivonmäen kansallispuisto, Limingan luontokeskus, Paukaneva ja Teijon kansallispuisto. Esteetön kohde ei aina välttämättä ole polku, vaan se voi olla myös esimerkiksi museo tai luontokeskus.