Lapin Ur­hei­lu­gaa­la: Risto Mo­no­sel­la jo kuudes vuo­si­kym­men ur­hei­lun parissa

Risto Mononen sai elämänurapalkinnon Lapin Urheilugaalassa.

Kuva: Pekka Aho

Kemiläinen Risto Mononen on toiminut urheilun parissa kuudella eri vuosikymmenellä. Tulisieluinen urheilumies sai Lapin Urheilugaalassa ansaitusti Uuno-elämänurapalkinnon.

Urheilukärpänen puraisi koko elämänsä Kemin eteläisellä alueella asunutta monitoimimiestä pikkupoikana 1950-luvulla.

– Varsinaiseen seuratoimintaan tulin mukaan 1962, kun liityin Veitsiluodon Kisaveikkojen jäseneksi, Mr VKV:ksikin tituleerattu Mononen muistelee.

Jääpalloa, jääkiekkoa, jalkapalloa, kaukalopalloa, yleisurheilun heittolajeja, judoa ja kokeilumielessä vähän muitakin urheilulajeja vuosikymmenten saatossa harrastanut Mononen on tullut urheiluväelle tutuksi paikallistason puurtajana.

– Kyllähän tässä tulee seuratyötä tehtyä melkein jokaisena vuodenpäivänä, Mononen laskeskelee. Vaimo Marjatta Ojala on yhtä lailla tiiviisti mukana VKV:n seuratyössä.

Monosen asemapaikkana on Rytikarin työväentalo.

– Työväentalo oli tärkeä paikka jo ihan pikkupoikana. Salissa leikittiin piirileikkejä ja katseltiin elokuvia. Nykyisin käyn säännöllisesti varttuneen väen keskiviikkokerhossa.

Palloilulajeissa Monosella oli vastuullinen tehtävä maalivahtina.

– Jääkiekkoa pelasin sekä Veitsiluodon Kisaveikoissa että Karihaaran Tenhossa. 1970-luvun alussa treenattiin järvenjäällä ennen pelikauden alkua.

– Kerran lähdettiin Suomi-sarjakauden avauspeliin Vaasaan. No, olihan se kyyti kylmää, kun Sportin peli oli kauden alussa huomattavasti valmiimpaa kuin meidän, Mononen muistelee hymyssä suin.

Aikoinaan suosikkeihin kuului kaukalopallo, joka on vaipunut uinuvien urheilulajien joukkoon.

– Kemin kaukalopallopuulaakissa oli 1970-luvulla mukana 60 joukkuetta.

– Olemme yrittäneet pitää lajia hengissä paikallistasolla. Viime talvena olin tuomarina kahdessa pelissä, Mononen kertoo.

Kemissä kaukalopalloa on harrastettu VKV:ssä ja Pokereissa.

– Tulihan sitä aikoinaan kierrettyä paikkoja aina ulkomaita myöten. Kerran olin kaukalopalloreissulla Sveitsissä B-maajoukkueen huoltajana.

1970- ja 1980-luvuilla lajivalikoimaan kuului myös judo, jota Mononen harrasti Kita-Kanissa. Kisakokemusta karttui muun muassa kalottiottelusta.

– Painikisoihin olen osallistunut yhden ainoan kerran. Sarja oli 33 kiloa eli siitä on kauan aikaa. Voitto tuli, kun vastustaja meni vahingossa selälleen, Mononen muistelee pilke silmäkulmassa.

Mononen toimi lähes koko työuransa Kemin kaupungin palveluksessa urheilukenttien hoitajana. Hän jäi puolenkymmentä vuotta sitten eläkkeelle kenttämestarina.

– Paavonkarin kenttä on kaikkein tutuin, kun se sijaitsee kotikulmilla. Se on edelleen tärkeä liikuntapaikka Veitsiluodon Kisaveikkojen jäsenille.

– Seura järjestää lapsille ja nuorille matalan kynnyksen kilpailuja, joissa on kesäisin osanottajia sadan molemmin puolin. Toiminta lähtee siitä, ettei perheille syntyisi isoja kustannuksia urheilemisesta.

Yleisurheilussa mieluisimpia ovat olleet heittolajit, joissa Mononen on kilpaillut SM-tasolla veteraaneissa – tai aikuisurheilussa kuten termi kuuluu nykyisin. SM-mitaleita on lohjennut kiekonheitossa, painonheitossa ja heittoviisiottelussa.

Veitsiluodon Kisaveikot kuuluu Suomen Työväen Urheiluliittoon (TUL), joka juhlii tänä vuonna 100-vuotista toimintaa. Liittojuhla on kesäkuussa Helsingissä.

– Olen käynyt kaikilla TUL:n liittojuhlilla vuodesta 1969 lähtien, joten perinnettä täytyy jatkaa myös tänä vuonna. Sieltä löytyy varmasti joku sopiva tehtävä, Mononen tuumii.

Urheiluseurojen talkootyö uhkaa kuihtua katoavaksi kansanperinteeksi. Mononen pitää omalta osaltaan huolta, että talkoohenki sykkii vahvana ainakin VKV:ssä.

– Myös seuran kirkkaimmat urheilijat ovat huomanneet, että lähes kaikki toimintaan tarvittavat rahat on hankittava talkoovoimin. Urheilijat ja useat perheetkin ovat sitoutuneet tähän kiitettävällä tavalla.

Ahkerasti talkoilevan Monosen jykevä olemus sopii täydellisesti erääseen tärkeään joulunajan tehtävään.

– Olen ollut joulupukkina 53 vuotta. Väliin on jäänyt vain yksi joulu, kun poika täytti 13 vuotta, Mononen muistelee.