Vuoden 1972 alussa Neuvostoliiton sotilasasiamies V.A. Andrushkevitsh teki salaisen ehdotuksen, jonka tavoitteena oli puolustusvastuun siirtäminen Pohjois-Suomessa Suomelta Neuvostoliitolle. Asia on tuttu, mutta kuka oikeastaan oli aloitteentekijänä asiassa?
Valtiotieteen tohtori, suurlähettiläs Alpo Rusi esittää uudessa kirjassa Yhdessä vai erikseen (Docendo) tietoja, joiden perusteella aloitteen olisi tehnyt presidentti Urho Kekkonen. Rusi perustaa näkemyksen ruotsalaiselta Venäjän tuntijalta Jan Leijonhielmiltä saatuihin tietoihin.
- Leijonhielm on saanut luotettavalta lähteeltä tiedon, että Säpon (Ruotsin turvallisuuspoliisi) arkistossa on tietoja, joiden mukaan Kekkonen olisi itse määrännyt salaisesti Neuvostoliiton sotilasedustajien kanssa käytäväksi keskusteluja, joiden pohjalta puna-armeija voisi käyttää Lappia vapaasti joko hyökkäyksessä tai puolustuksessa Ruotsia eli Natoa vastaan, Rusi kertoo.
Tieto Ruotsiin on saapunut Rusin mukaan ilmeisesti Varsovan liiton kautta. Vaikka tieto olisi ollut disinformaatiota, se on otettu huomioon yhtenä komponenttina informaatioiden joukossa, hän lisää.
Säpon arkisto on tältä osin suljettuna vielä 15 vuotta.
"Kovien ehdotusten heittely"
Leijonhielmin tietojen valossa näyttää Rusin mukaan siltä, että Kekkonen määräsi Puolustusvoimain silloisen komentajan Kaarlo Leinosen viemään Andrushkevitshille tiedon, että tämä voi tehdä aloitteen neuvotteluista Puolustusvoimien yleisesikuntapäällikölle Paavo Junttilalle. Tammikuun alussa Andrushkevitsh sitten esitti yhtäkkiä asian Junttilalle sekä kahdelle muulle kenraalille.
Salaisia keskusteluja sotilaallisesta yhteistyöstä käytiin seuraavat kaksi vuotta.
Rusi muistuttaa myös Kekkosen ja Neuvostoliiton johtajan Leonid Brezhnevin aiemmin, vuonna 1968, käymistä salaisista neuvotteluista. Niissä Kekkonen tarjosi vaihtokauppaa, jolla osa Karjalasta olisi palautettu Suomelle ja Neuvostoliitto olisi saanut vastineeksi alueita Lapista.
- Mielestäni Kekkosella ei ollut perustuslaillisia oikeuksia ohittaa hallinnot ja poliittiset päätöksentekojärjestelmät heittelemällä näin kovia ehdotuksia. Ei voi lähteä neuvottelemaan valtakunnan alueiden vaihdosta eikä voi lähteä neuvottelemaan myöskään valtioiden välisestä sotilaallisesta yhteistyöstä ilman, että ne ovat läpäisseet hallituksen ulkoasiainvaliokunnan.
Venäjän politiikka etusijalle
Vuoden 1972 tapahtuma kertoo Rusin mielestä siitä, että Suomi oli luopumassa puolueettomuuspolitiikasta ja että Neuvostoliiton uhka analysoitiin suureksi.
- Kekkosen puolustukseksi jää hänen näkemyksensä, että hän pyrki neuvotteluilla etukäteen sopimaan ennen YYA-sopimuksen konsultaatiomekanismin käynnistymistä, mitä sotilasyhteistyö tarkoitti käytännössä tällaisen yhteisesti havaitun sodanuhkan tilanteessa.
Rusi pitää kuitenkin ylimitoitettuna Kekkosen pelkoa, että Eurooppaan syttyisi sodan vaara, jos Länsi-Saksa ei ratifioisi Neuvostoliiton ja Puolan kanssa rajoja koskevia sopimuksia.
Puolueettomuudesta luopuminen 1970-luvulla tarkoitti Rusin mukaan, että Venäjän politiikka asetettiin etusijalle.
- Niinpä jos Ruotsilla on ollut tieto, että kriisitilanteessa Suomi on mahdollisesti luopumassa Lapista, Ruotsi ei kylmän sodan aikana luottanut Suomeen, vaikka diplomatian tasolla näyteltiin luottamuksellisuutta ja hyvää ystävyyttä.
