Vanhan ajan kartoitustyö oli raskasta. Nykyisen Suomenkin pohjoisten alueiden kartoitus alkoi 1500-luvulla, jolloin lantmittarit kulkivat veneellä, jalkapatikassa ja porolla.
Kartoitukseen antoi sysäyksen Lapinmaan omistussuhteiden epämääräisyys. Ruotsin kuningaskunta halusi vakiinnuttaa alueen kuulumisen itselleen.
Maanmittarin tärkeimmät työkalut 1600-luvulta 1900-luvulle olivat kolmijalan varassa seisova mittapöytä, jolle sopi kartaksi muodostuva piirustusarkki; bussoli eli suuntakompassi, jolla voitiin tarkentaa pohjoissuunta; diopteriviivain; käsiharppi; mittaköysi; ja tietenkin kynä, toteaa dosentti Heikki Rantatupa , joka on Suomen johtava historiallisten karttojen tutkija.
