– Oothan meille vanha tuttu, puuhkalakki, karvanuttu… Aino vinkui ja alkoi hänkin pälyillä.
Väinö soitti viimeisen soinnun terävästi ja nousi ylös. Hän tavoitteli vanhoilla käsillään mikrofonia ja puhutteli ihmisiä:
– Minä pahoin pelkään, että Joulupukille on tullut jokin este. Menen vähän tutkimaan asiaa.
Ihmiset alkoivat kuiskutella, ja Väinö lähti harppomaan teekaupan suuntaan.