Lapin Kansan Jou­lu­ta­ri­na: Tont­tu­kan­san lahja, luukku 3

Pian kauppakeskus hiljeni. Se tapahtui niin nopeasti, että Aino melkein säikähti. Valot sammuivat ja musiikki hiljeni. Ihmisten äänet loittonivat ja loppuivat sitten kokonaan. Kuului vain ilmastointilaitteen hurinaa ja Ainon omaa hengitystä. Jostakin ruokakaupan suunnalta kuului varpusen sirpitystä. Ehkä se raukka oli vahingossa jäänyt sisälle.
-

Jos kuvittelet, että kauppakeskuksissa on aivan säkkipimeää öisin, olet väärässä. Varsinkin joulun aikaan siellä on suorastaan tunnelmallinen valaistus. Kadulle päin olevista suurista lasi-ikkunoista välkkyy yön läpi mainosvalojen punaisenvihreä kajo. Ja kauneinta valoa hohtavat joulukuuset, jotka on koristeltu sadoilla kynttilöillä, kimaltelevilla palloilla ja sädehtivillä köynnöksillä.

Sellaisen kuusen juurelle Aino teki pesänsä. Hän levitteli vilttejä pehmusteiksi ja teki olonsa oikein mukavaksi. Kun kaikki tuntui olevan valmista, Aino rapisteli repustaan iltapalansa: yksi croissant, mandariini ja pillimehu. Hän herkutteli hissukseen ja katseli kuusen alta kadulla kulkevia ihmisiä. Se oli jännittävää ja rauhoittavaa. Kukaan ei nähnyt häntä kaupan hämärässä, mutta hän näki heidät selvästi.