Lapin Kansan Jou­lu­ta­ri­na: Tont­tu­kan­san lahja, luukku 2

Jos Tömpsäset olisivat heti piiloleikin alkuvaiheella älynneet vilkaista kadulle, he olisivat kyllä erottaneet hämärästä tytön, joka juoksi punaisilla huopikkaillaan kohti isoa risteystä. Aino pyyhkäisi pipon alta karanneet hiuksensa korvan taakse ja tuijotti pimeyteen. Muutaman kymmenen askeleen päässä näkyi katuvalon keltainen kaistale, jossa liikkui valkoisia lumipilkkuja. Sinne hän suuntasi.

Mikään ei olisi saanut häntä palaamaan kotiin! Miten isä saattoikin haluta jotain niin kummallista; Aino ei aikonut lähteä joululomalla yhtään minnekään, kotona oli parasta. Tyttö asteli rivakasti seuraavaan keltaiseen valokeilaan ja jatkoi puhinaansa.