Lapin am­mat­ti­ka­las­ta­jien määrä on nou­sus­sa – Lähes kaikki poh­joi­sen järvet ovat silti edel­leen ali­ka­las­tet­tu­ja

Kalastaja Jouko Lampela käy kokemassa rysät Vietosella Ylitorniolla lähes joka päivä.

Kuva: Pekka Aho

Haavi heilahtaa, ja saavin pohja täyttyy sätkivistä ahvenista.

Vietosen vienot aallot keinuttavat venettä. Kalastaja Jouko Lampela nakkoo joukkoon eksyneitä särkiä ympärillä kirkuville lokeille.

Kalastajan päivä alkaa kesäisin aamuneljältä rysien kokemisella. Ennen aamukahdeksaa hän tarjoaa kalojaan ruokakaupoille. Jos ostajia ei löydy, hän viettää päivän torilla myymässä ja paistamassa muikkuja.

Lampelan mukaan parhaiten leiville lyö tällä hetkellä syksyisin tehtävä hoitokalastus. Viime syksynä hän nuottasi 17 järveä eri puolilla Suomea.

Talvella Lampela keskittyy rysien tekemiseen ja rysäkurssien vetämiseen kansalaisopistolla.

Jouko Lampela on ainoa Ylitornion Vietosella ammatikseen kalastava. Hän saa saaliikseen muikkua, ahventa, kuhaa ja haukea. Järvelle mahtuisi hänen mielestään muitakin, kunhan kaloille löytyisi ostajia.

Kuva: Pekka Aho

Noin 60 kalastaa ammatikseen

Lappiin on tällä hetkellä rekisteröity 43 sellaista sisävesien kalastajaa, joiden myymien kalojen arvo ylittää 10 000 euroa vuodessa. Vähemmässä määrin myyntiin kalastavia on tämän lisäksi parisenkymmentä.

Kalastajien määrä on Lapissa ollut jopa hienoisessa kasvussa, tietää Lapin kalatalouden toimintaryhmän hankekoordinaattori Markku Ahonen. Muualla maassa määrä laskee hiljalleen.

Ahosen mukaan pohjoisessa on kaikki edellytykset elinkeinon kasvamiselle. Lapin vesistöt ovat alikalastettuja, kalan laatu on hyvä ja kalastajat saavat saaliistaan kohtuullista hintaa. Myös kalankäsittelyhalleja alkaa olla mukavasti eri puolilla maakuntaa.

Keski-ikä jo 57 vuotta

Suurimpana ongelmana Ahonen pitää kalastajien ikääntymistä. Lapin sisävesien ammattikalastajien keski-ikä on nyt noin 57 vuotta. Eläkkeelle jäävien tilalle on ollut hankala saada uusia.

Parhaiten uusien tulokkaiden rekrytointi on onnistunut Sodankylän tekojärvillä. Kalastaja Risto Pyhäjärven mukaan alueella on aloittanut viime aikoina yhteensä kolme uutta ammatinharjoittajaa. Loppukesästä Lokkaan on tulossa vielä yksi uusi kalastaja.

–Edelleen mahtuu lisää. Joka vuosi täältä jää eläkkeelle yksi tai kaksi kalastajaa, ja vähintään saman verran olisi hyvä saada tilalle.

Sodankylässä kalastajien saalis myydään osuuskunnan kautta eri puolille Suomea. Suurempi saalismäärä on kaikkien etu, sillä se helpottaa kalan myymistä.

Särki päätyy takaisin järveen, koska sen myyminen ei Jouko Lampelan mukaan onnistu ainakaan Rovaniemellä.

Kuva: Pekka Aho

Oikeaa yritystoimintaa, jossa tekniikka auttaa

Myös Miekojärvellä kalastava Jukka Sirkkala sanoo, että alueen järville mahtuisi lisää kalastajia. Hän tietää kuitenkin, että kynnys alkaa ammattikalastajaksi on melko korkea.

–Tässä on paljon kiinteitä kuluja eikä lainkaan työaikoja. Hommaan pitää olla jonkinlainen intohimo.

Ahosen mukaan ammattikalastuksen maineessa on parantamisen varaa.

–Se on yritystoimintaa siinä missä kaikki muukin. Moni ajattelee, että eihän se ole mikään oikea ammatti, jos vähän kalastellaan.

Tekniikka auttaa nykyään paljon: esimerkiksi verkkoja ei tarvitse kiskoa ylös käsin, vaan vetokoneista saa halutessaan apua.

Ahonen myöntää, että helpolla kalastaja ei pääse.

–Kovaa työtä se on. Vuositulot voi saada kohtuullisiksi, mutta tuntipalkkaa ei kannata laskea.

Muikku muodostaa noin puolet koko Suomen kaupallisesta kalansaaliista.

Kuva: Pekka Aho

Luonnonvarakeskus Luke on tutkinut, että myös Inarijärven siian saalismäärän voisi jopa kolminkertaistaa ilman, että järven kalakanta kärsisi.

Järvellä kalastava Veikko Kiviniemi ei allekirjoita väitettä. Hänen mukaansa siian määrät eivät ole huipussaan.

–Jokunen vuosi kannattaa kuulostella tilannetta. En lähtisi nyt ainakaan nuoria poikia yllyttämään kalastajiksi.

Kiviniemi muistuttaa, miten Inarijärvellä kävi 1990-luvulla. Tuolloin järven muikkukannasta sanottiin, että se ei voi ehtyä.

–Mutta ehtyihän se, kun tarpeeksi kalastettiin.

Yksittäisen kalastajan saalis on vaikea myydä

Jouko Lampelan rysässä Vietosella on arviolta sata kiloa muikkuja, mutta Lampela lopettaa niiden lappamisen veneeseen 40 kilon kohdalla. Kaloja ei kannata ottaa ylös, sillä viime päivinä yksikään ruokakauppa Rovaniemellä ei ole halunnut ostaa niitä.

–Lähiruuasta puhutaan, mutta ei näistä kukaan maksa. Kauppojen lähiruoka on savolaista muikkua ja norjalaista kassilohta.

Jukka Sirkkala sanoo, että Miekojärveltäkin myytiin kaloja ennen marketteihin. Ongelmaksi muodostuivat pitkät välimatkat sekä pienet myyntimäärät.

–Kauppiaat eivät mielellään ota isoja määriä myyntiin. Miekojärveltä ei kannata ajaa 75 kilometriä Rovaniemelle myymään kolmea kiloa kuhafilettä.

Nykyään Miekojärven kalat päätyvät ravintoloihin eri puolille Suomea. Kuhaa menee eniten, ja myös ahven ja hauki ovat kysyttyjä. Kala myydään jalostettuna.

–Harva haluaa enää pyöreää kalaa. Jopa suoraan satamasta kalaa ostavat yksityiset haluavat tuotteen fileoituna ja vakuumipakattuna.

Inarissa kuljetusauto hakee kalastajien nostamat siiat Veskoniemen satamasta kahdesti viikossa ja kuljettaa ne Ouluun. Veikko Kiviniemen mukaan Oulu on hyvä päätepiste, koska siellä ostovoluumit ovat niin suuret, että kaikki kalastettu kala menee.

Jouko Lampelan järveen heittämät särjet kelpaavat lokeille.

Kuva: Pekka Aho