Lapin ainoa mat­ka­rat­suk­ko tähtää 120 ki­lo­met­rin kisaan – Suomen rat­sas­ta­jain­liit­to pal­kit­si kit­ti­lä­läi­sen Mint­tu-Maa­ria Män­ty­län me­nes­tyk­ses­tä

Minttu-Maaria Mäntylän ja Ronaldon harjoitteluun Kittilässä kuuluvat pitkät lenkit ja hankitreenit.
Minttu-Maaria Mäntylän ja Ronaldon harjoitteluun Kittilässä kuuluvat pitkät lenkit ja hankitreenit.
Kuva: Markku Mäntylä

Pitkiä käyntitreenejä, vielä pidempiä juoksulenkkejä, hankitreenejä, mäkivetoja... Kittiläläisen lukiolaisen Minttu-Maaria Mäntylän, 16, arki on täynnä harjoittelua yhdessä nelijalkaisen kilpailukumppanin kanssa.

Mäntylä ja risteytysruuna Ronaldo eli Rolle kilpailevat kansainvälisellä tasolla matkaratsastuksessa. Menestystä on tullut, ja lauantaina Mäntylä vastaanotti Suomen ratsastajainliiton myöntämän Valiomerkin Tampereen Hevosmessuilla.

Valiomerkki jaetaan vuosittain ja sen saa oman ryhmänsä paras ratsukko. Matkaratsastuksessa mitataan ratsukon kestävyyttä ja nopeutta pitkillä matkoilla.

Ensimmäinen oma hevonen

Matkaratsastuksesta Mäntylä innostui neljä vuotta sitten.

– Levillä oli matkaratsastuskisat, ja silloin pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan lajiin. Matkaratsastus on lajina tosi monipuolinen, ja on hienoa tehdä hevosen kanssa töitä pitkään.

Nuoresta iästään huolimatta Mäntylällä on jo rutkasti kokemusta hevosista, sillä hän alkoi käydä tallilla alakouluikäisenä isosiskon esimerkin innostamana.

– 12-vuotiaana aloin vuokrata hevosta ja harrastin koulu- ja esteratsastusta, hän kertoo.

Ronaldo on pian 17 vuotta täyttävä risteytysruuna. Mäntylän omistukseen hevonen tuli kaksi vuotta sitten.

– Rolle on ensimmäinen oma hevoseni, aiemmin minulla on ollut vuokrahevosia ja olen kisannut muiden hevosilla, Mäntylä kertoo.

Minttu-Maaria Mäntylä ja Ronaldo sijoittuivat viime vuonna nuorten pohjoismaiden ja Baltian mestaruuskisoissa kahdeksannelle sijalle. Ratsukko oli paras suomalaisratsukko. Kuvaaja Salla Kuikka
Minttu-Maaria Mäntylä ja Ronaldo sijoittuivat viime vuonna nuorten pohjoismaiden ja Baltian mestaruuskisoissa kahdeksannelle sijalle. Ratsukko oli paras suomalaisratsukko. Kuvaaja Salla Kuikka
Kuva: Salla Kuikka

Pisimmät matkat 160 kilometriä

Kisat käydään vaihtelevilla maastoreiteillä, ja tielle voi matkan varrella tulla esimerkiksi luonnonesteitä, kiviportaita ja pieniä vesistöjä.

Matkaratsastuksessa kisataan eri pituisilla matkoilla. Mäntylä ja Rolle osallistuivat viime kaudella 80 kilometrin kisoihin.

– Tulevana kesänä olisi tarkoitus osallistua 120 kilometrin kisaan. Pisimmät matkat ovat 160 kilometriä, Mäntylä kertoo.

Pitkä matka ei kuitenkaan tarkoita sitä, että taival pyrittäisiin taittamaan mahdollisimman nopeasti ja hevosesta otettaisiin kaikki irti.

– Hevosen palautumista seurataan tarkasti, ja eläinlääkäri tarkastaa hevosen ennen kisaa, kisan aikana 20–30 kilometrin välein ja kisan jälkeen. Jos eläinlääkäri huomaa hevosessa jotain normaalista poikkeavaa, esimerkiksi kuivumista tai liikkeen epäpuhtautta, suoritus hylätään, Mäntylä kertoo.

Sekä hevosen että ratsastajan on oltava kunnossa matkaratsastuksessa. Eläinlääkärin tarkastus ennen kisaa, kisan aikana ja kisan jälkeen kuuluu asiaan.
Sekä hevosen että ratsastajan on oltava kunnossa matkaratsastuksessa. Eläinlääkärin tarkastus ennen kisaa, kisan aikana ja kisan jälkeen kuuluu asiaan.
Kuva: Salla Kuikka

Lapissa riittää teitä mentäväksi

Mäntylän haasteena on saada hevonen etenemään tarpeeksi rauhallisesti.

– Rolle on tosi mukava ja kiltti käsitellä, mutta se on aika säpäkkä. Minun pitää pidätellä sitä aika kovasti ensimmäiset 60 kilometriä, sen jälkeen Rolle vähän rauhoittuu, Mäntylä nauraa.

Omistajan mukaan 17 vuoden ikä ei hevosessa näy.

– Ikä ei paina, ja monet matkaratsastushevoset kisaavat vielä kaksikymppisinäkin.

Vaativa kilpailumuoto vaatii hyvää kuntoa sekä hevoselta että ratsastajalta. Mäntylä harjoittelee Rollen kanssa neljä kertaa viikossa, ja kiittelee Levin tarjoamia harjoittelumahdollisuuksia.

– On ollut hyvää mäkitreeniä mennä Levin rinteitä ylös ja alas, ja Sirkassa riittää pitkiä metsäautoteitä mentäväksi.

Mäntylän mukaan matkaratsastaja tarvitsee vahvan keskivartalon ja liikkuvuutta.

– Ratsastaja seisoo koko kisan ajan jalustimilla, jotta hevosen on mahdollisimman helppo liikkua. Itse tarvitsen myös vahvan ylävartalon, kun Rollea pitää niin paljon pidätellä.

Koko perheen harrastus

Mäntylän perhe asuu Kittilän Sirkassa, ja Minttu-Maaria Mäntylä käy Kittilän lukiota. Viime vuoden hän kävi koulua Sastamalassa, asui ystäväperheen luona ja harjoitteli Rollen kanssa.

Matkaratsastuksesta on tullut koko perheen harrastus.

– Äiti ja isä ovat aina huoltojoukkoina matkassa. Molemmat ovat joutuneet opettelemaan kaikki hevosjutut alusta, mutta hyvin molemmat ovat oppineet tehtävänsä, Mäntylä nauraa.

Mäntylä edustaa matkaratsastukseen erikoistunutta jämsänkoskelaista RiemuRatsukot-ratsastusseuraa. Lapissa Mäntylä on ainoa kansainvälisellä tasolla kilpaileva matkaratsastaja.

– Laji on meillä Suomessa vielä pieni, ja tietääkseni Pudasjärvellä on toinen kansainvälisellä tasolla kilpaileva. Etelä-Suomessa harrastajia on paljon enemmän, ja tietoisuus lajista kasvaa meillä pohjoisessakin koko ajan.

Mäntylän haaveena on päästä ensi vuonna pidettäviin matkaratsastuksen Euroopan mestaruuskisoihin.

– Se olisi hienoa, mutta katsotaan olemmeko vielä valmiita sinne.

Tästä on kyse

Nopeutta ja kestävyyttä

Matkaratsastus (englanniksi endurance riding tai distance riding) on kilpailumuoto, jossa mitataan hevosen nopeutta ja kestävyyttä pitkillä matkoilla.

Laji pohjautuu Puolan ja Venäjän armeijan ratsuväki- ja jalostusohjelmaan. Nykymuotoisena matkaratsastusta on Suomessa harrastettu vuodesta 1987.

Suomessa järjestetään kilpailuissa ihanneaikaratsastusluokkia (alle 80 km) joiden keskinopeudet on erikseen määritelty välille 8–16 km/h. Nopeuskilpailuja järjestetään yli 80 kilometrin matkoilla. Näissä luokissa ratsukon vähimmäisnopeuden tulee olla 10 km/h.

Ratsukot saavat kilpailuoikeuden pitkille matkoille vasta suoriuduttuaan hyväksytyin tuloksin lyhyemmistä kilpailuista.

Tärkeä osa matkaratsastusta on myös huolto matkan varrella: kullakin ratsukolla on oma autolla liikkuva huoltojoukkonsa, joka huolehtii muun muassa ratsukon juottamisesta, syöttämisestä ja viilentämisestä matkan varrella.

Valiomerkki

Suomen ratsastajainliitto jakaa vuosittain kaikissa lajeissa valiomerkin sille suomalaisen kilpailuluvan omaavalle ratsukolle tai valjakolle joka 1.1.–31.12. välisenä aikana saavuttanut korkeimman rankingpistemäärän. Huomioon otetaan SRL:n alaiset kilpailut ja ne kansainväliset kilpailut, joiden tulokset on merkitty Kansainvälisen ratsastajainliiton (FEI) tietojärjestelmään.

Lähde: SRL
Ilmoita asiavirheestä