Yleisen uskomuksen mukaan suomalaiset ovat erakkokansa, joka on sinut itsensä kanssa jopa niin hyvin, että viihtyy mainiosti yksin. Tällaisiakin ihmisiä Suomesta varmasti löytyy, mutta valtaosa meistä kaivannee rinnalleen ystävää tai edes toveria.
Tutkimusten mukaan yksi viidestä suomalaisesta kärsii yksinäisyydestä ajoittain ja yksi kahdestakymmenestä jatkuvasti. Suomessa on arvioitu olevan jopa 800 000 ihmistä, jotka ovat yksinäisiä vasten omaa tahtoaan.
Yksinäisyyttä ei turhaan kutsuta suomalaiseksi kansantaudiksi. Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari pitää yksinäisyyttä keskeisimpänä suomalaisten terveyttä huonontavana ja hyvinvointia alentavana tekijänä. Hänen mukaansa yksinäisyys on "juurisyy" erilaisiin terveydellisiin ongelmiin, kuten ylipainoon, alkoholismiin, masennukseen ja muihin mielenterveysongelmiin sekä sydänvaivoihin.
Samoilla linjoilla on Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen professori Jussi Kauhanen , joka vertaa yksinäisyyttä fysiologisiin tiloihin, kuten nälkään, janoon ja kipuun. "Elimistö viestii, että nyt on jotakin vialla. Se ikään kuin huutaa sosiaalisia kontakteja", hän sanoo ja kertoo, että yksinäisyys voi aiheuttaa samanlaisia fysiologisia reaktioita kuin muutkin stressitilanteet: stressihormonitaso ja verenpaine voivat nousta ja aineenvaihdunta häiriintyä (IS 24.11.).
Tutkimukset todistavat, että sosiaaliset kontaktit edistävät terveyttä. Vastaavasti yksinäisyys lisää kuoleman riskiä.
Muihin kansantauteihin löytyvät lääkkeet ja niitä voidaan usein ehkäistä ennakoivasti. Yksinäisyyteen ei löydy lääkettä ja sen ennaltaehkäisykin on vaikeaa. Tiedossa toki on, että yksinäiset pitäisi saada muiden seuraan, mutta tällainen, ihmisyyden ja järjestelmän sisälle rakentunut ongelma ei ratkea käskyttämällä.
Tutkijoita on kiinnostanut jo pitkään se, voisiko sosiaalisesta mediasta löytyä apu yksinäisyyteen. Alustavien tutkimusten mukaan some-verkostot voivat tilapäisesti tukea terveyttä ja lisätä hyvinvointia, mutta luultavasti eivät samalla tavalla ja yhtä pitkäkestoisesti kuin oikeat, kasvotusten tapahtuvat kohtaamiset.
Vastentahtoisen yksinäisyyden yleisyys kertoo karua kieltä suomalaisesta yhteiskunnasta. Vaikka Suomi sijoittuu yleensä erilaisten onnellisuus- ja hyvinvointimittausten kärkimaiden joukkoon, yksittäisten ihmisten todellisuus on usein toista. Mikä pahinta, meiltä tuntuu puuttuvan välittämisen kulttuuri.