Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto on menettänyt kiinnostavuutta nuorten silmissä tasaisesti viime vuosina, sillä tutkintoon hakeneiden määrä on laskenut usean vuoden ajan.
Tänä keväänä lähihoitajaopintoihin haki alle 8 600, mikä on lähes 4 600 vähemmän kuin viisi vuotta sitten. Luvuissa ei huomioida perustason ensihoidon osaamisalalle hakeneita.
Samalla aloituspaikat ovat vähentyneet vuodesta 2014 reilulla 500:lla. Nyt aloituspaikkoja oli alle 5 100.
Hakijoiden väheneminen huomattiin keväällä opetusministeriössä.
– Nuorten valintoihin varmasti vaikuttaa se, että näitä hoitotyön ongelmia on tuotu julkisuudessa esiin. Nuoret reagoivat vahvasti julkisuuskuvaan, mikä on ymmärrettävää, kertoo opetusneuvos Anne Mårtensson.
Ensisijaisten hakijoiden määrä on pudonnut viidessä vuodessa lähes 3 400:lla. Nyt hakijoita oli noin 4 400.
Opetusneuvos ei ole huolissaan, koska opiskelijoita hakee ammatilliseen koulutukseen paljon vuonna 2018 voimaan astuneen jatkuvan haun kautta. Jatkuvan haun hakijamäärätilastoja ei kuitenkaan ole. Koulutukseen pystyi hakemaan ottamalla yhteyttä suoraan koulutuksen järjestäjään jo ennen vuotta 2018.
– Usein aikuiset ammatinvaihtajat kiinnostuvat nuoria enemmän vanhustyöstä. Uskon, että sen kautta saadaan juuri vanhustenhuoltoon hyviä hakijoita ja kiinnostusta on. Yhteishaku on pääasiassa peruskoulun päättäneille ja vailla ammatillista koulutusta oleville, joten tämä näyttää ehkä sitä nuorempien hakijoiden kiinnostusta.
– Tällä hetkellä tilanne näyttää vielä aika hyvältä, esimerkiksi vuonna 2017 valmistui 14 000 lähihoitajaa. Toivottavasti saadaan pidettyä kaikki alalla, se on varmasti yksi tärkeä haaste tässä.
"Pienemmät ikäluokat eivät selitä"
Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn tutkimuspäällikkö Juha Kurtti arvioi myös, että vanhustenhoidon kautta saatu huono maine vaikuttaa hakijamäärien laskuun.
– Vuoden sisään median kautta on tullut julkisuuteen aika paljon negatiivista tietoa vanhustenhoitoon ja -hoivaan liittyvistä organisaatioista: työ on kuormittavaa, hoitajamitoitukset ovat tiukilla, ja laadukasta, eettisesti kestävää työtä ei voi toteuttaa. Se on saattanut säikäyttää hakijoita. Silläkin voi olla jotain vaikutusta, että ikäluokat pienenevät hieman koko ajan, mutta se ei selitä näin suurta vaihtelua.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtajan Silja Paavolan mielestä hakijamäärien pudotus on ollut arvattavissa.
– Eivät nuoret lähde (lähihoitajan työhön) niin kauan kuin hoitotyön työehtoja yritetään ikään kuin halpuuttaa ja työ on silpputyötä runko- tai nollasopimuksella.
Työolosuhteista ratkaisu?
Kurtin mielestä esimerkiksi koulutuspaikkojen lisääminen ei ratkaise vanhusten hoivapalveluihin liittyvää ongelmaa, koska sosiaali- ja terveysalan perustutkinto sekä sairaanhoitajan ammattikorkeakoulututkinto mahdollistavat työskentelyn monentyyppisissä työympäristöissä. Hän kääntää katseensa työnantajien suuntaan.
– Henkilöstön tai valmistuvien houkutteleminen ikäihmisten ja vanhusten palveluihin liittyy pitkälti siihen, millaisia työolosuhteita tarjotaan, miten houkuttelevaa se on.
Paavolakin kohottaisi hoitotyön mielikuvaa työolosuhteiden kautta.
– Työ koostuu hoitotyöstä, ei siivouksesta sekä pyykin- ja ruuanlaitosta. Ammattiin opiskellut ihminen haluaa tehdä ammattiaan vastaavaa työtä, ja hänellä pitää olla siihen vakituinen työpaikka.
"Alan palkkataso on tavallaan sekä syy että seuraus siitä, mitä työtä yhteiskunnassa arvostetaan"
Hoivayhtiö Attendon viestintäjohtaja Anna Lehtirannan mukaan sosiaali- ja terveysalalla on työvoimapula, jonka vuoksi alan houkuttelevuutta pitäisi lisätä. Hänestä koulutukseen hakeneiden määrän väheneminen on monen asian seuraus.
– Alan houkuttelevuus on osin arvostuskysymys, näiden ammattien arvostus on heikentynyt koko yhteiskunnan tasolla. Olen ymmärtänyt, että se koskee myös muita aloja, kuten opettajia. Kyse on isommasta kuviosta, siitä millaisia aloja ja mitä työtä yhteiskunnassa arvostetaan, Lehtiranta pohtii.
Lehtirannan mielestä palkka on yksi arvostuksen mittari.
– Tuemme ammattiliittoja siinä, että alan arvostusta ja palkkoja pitäisi saada ylöspäin. Alan palkkataso on tavallaan sekä syy että seuraus siitä, mitä työtä yhteiskunnassa arvostetaan.
Terveysalan yhtiön Mehiläisen henkilöstöjohtaja Tatu Tulokas huomauttaa, että esimerkiksi hakijamäärien kehityskulkua ei voida muuttaa pikaratkaisuilla.
– Työsuhteen koko elinkaari ja mielikuva työnantajasta vaikuttavat asiaan. Me haluamme, että työn tekemisen olosuhteet ovat kunnossa, ja omaan työhönsä ja uralla etenemiseen on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa.
Nuoret haluavat joustavuutta?
Tatu Tulokkaan mukaan työntekijöitä on ajoittain vaikeaa löytää.
– Kun suuria ikäluokkia poistuu työelämästä, väestö ikääntyy ja hoidon tarve kasvaa, kasvaa myös tarve työntekijöille. Samaan aikaan joissain kohteissa on ollut vaikeaa löytää hyvää ja osaavaa työvoimaa. Nuorissa työntekijöissä näkyy myös joskus, että he eivät välttämättä edes halua heti ottaa vakituista työpaikkaa alalla, jossa töitä on tosi paljon. Työntekijä pystyy vaikuttamaan vielä enemmän omaan tekemiseen, kun hän valitsee ne työt, jotka haluaa tehdä.
Samanlaisen huomion on tehnyt hoivayhtiö Esperi Caren henkilöstöjohtaja Maria Pajamo, jonka mukaan yhä useampi nuori ei halua tarttua tarjottuun vakituiseen ja kokoaikaiseen työhön, vaan arvostaa enemmän työn joustavuutta ja vapautta valita.
– Hoiva-alan työvoimapula on jatkuvasti kasvava haaste ja näkyy myös meillä. Erityisesti sijaisia on vaikea saada.