Pääkirjoitus

Laas­ta­ria omais­hoi­ta­jil­le

Ministeriö puuhaa omaishoitajille lakisääteisiä vapaapäiviä. Uudistus on hyvä, mutta riittämätön. Tukia on nostettava ja kunnat laitettava kuriin.

Sosiaali- ja terveysministeriö haluaa omaishoitajille 2–3 lakisääteistä, kuukausittaista vapaapäivää. Lakimuutoksen on määrä tulla voimaan jo heinäkuussa (LK/PS 14.4.). Hallitus on varannut vapaisiin ja hoidettavien perhehoidon kehittämiseen 90 miljoonaa euroa.

Kyseessä on pieni askel oikeaan suuntaan. Iso askel jää vielä ottamatta. Omaishoidon tuki säilyy entisellään, eikä lakimuutos varmista sitä, että omaishoitajia kohdellaan yhdenvertaisesti asuinkunnasta riippumatta. Kunnat päättävät yhä hoidon kriteereistä ja palkkioista itse. Epäkohdasta päästäisiin, jos tukien maksaminen siirrettäisiin Kelalle.

Lakimuutoksen myötä vapaapäiviin olisivat oikeutettuja kaikki omaishoitajat, joilla on sopimus kunnan kanssa. Heitä on 43 000, joista noin 6 500 ei ole ollut oikeutettu vapaisiin.

Kaikilla ei ole sopimusta. Ministeriö arvioi omaishoitolain kriteerit täyttävien omaishoitajien määräksi 60 000. Jos mukaan lasketaan kaikki omaisiaan hoitavat, luku on 350 000 luokkaa. Lailla halutaan varmistaa, että myös kriteerit täyttävät omaishoitajat saisivat vapaapäivänsä.

Noin puolet vapaapäiviin oikeutetuistakin on jättänyt ne pitämättä, koska hoidettavalle ei ole löytynyt sopivaa tilapäishoitoa. Tarjolla on usein vain laitoshoitoa. Ministeriön tavoitteena on, että tilapäishoito järjestettäisiin jatkossa perhekodissa tai kotiin tulevan sijaishoitajan avulla.

Lainuudistajat uskovat, että vapaapäivät houkuttelevat "alalle" 4 500 uutta omaishoitajaa 2020 mennessä. Se tietäisi yhteiskunnalle 180 miljoonan euron säästöjä muun muassa vähentyneenä laitoshoitona. Tosin Kuntaliitossa ja Omaishoitajien liitossa laskelmia on epäilty, kuten myös sijaisjärjestelyjen toimivuutta.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti jo Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen aikana omaishoitajapalkkioiden nostamista, lakisääteisiä vapaapäiviä ja tukijärjestelmän yhtenäistämistä niin, etteivät kunnat voisi soveltaa tukiehtoja halunsa mukaan. Tuolloinen sosiaali- ja terveysministeri Susanna Huovinen (sd.) vakuutti, että muutokseen löytyy poliittista tahtoa. Nyt tuosta listasta ollaan toteuttamassa vain vapaapäivät.

Muutosnihkeyttä on vaikea perustella yhteisen lompakon ohuudella, sillä ilman omaishoitajien pyyteetöntä, ympärivuorokautista työtä valtio olisi liemessä. Kela on arvioinut (2014), että jos omaishoitajat lopettaisivat työnsä ja hoitovastuu siirtyisi yhteiskunnalle, sen vuotuiset kulut kasvaisivat heti 1,7 miljardilla eurolla.