Kysely pal­jas­ti teat­te­rei­den työs­ken­te­ly­kult­tuu­ris­sa hä­lyt­tä­viä piir­tei­tä – Oulun teat­te­ris­sa mit­ta­rit näyt­tä­vät nyt vihreää

Oulun teatterissa koko henkilökunnan työhyvinvointia ja viihtyvyyttä kuvaavat mittarit ovat näyttelijäyhdistyksen puheenjohtajan Annina Rokan mukaan näyttäneet kahden viime kuukauden aikana vihreää, kun ne sitä ennen olivat punaisella.

Kuva: Jarmo Kontiainen

Esimerkit eri puolilta Suomea osoittavat, että teatteri voi olla kimurantti työyhteisö johdettavaksi. Työilmapiiri on ollut tapetilla muun muassa Oulun teatterissa. Rovaniemellä Kari Väänänen jätti teatterin johtajan paikan viime vuonna ajauduttuaan kiistaan teatterin hallituksen jäsenen kanssa.

Teatterin tiedotuskeskus Tinfon johtaja Hanna Helavuori, pidätkö teatteria vaikeana työyhteisönä?

– Haluaisin kutsua sitä vaateliaaksi työyhteisöksi. Kaupunginteatterin tyyppisissä kulttuurilaitoksissa on suuri eri ammattien ja osaavien ihmisten kirjo ja erilaisessa työmarkkina-asemassa olevia työntekijöitä. Työssä kohtaavat usein intohimoammatissaan olevat. Alalla on omia näkymättömiä ja näkyviä hierarkioitaan ja arvoja ja asenteita, joita ei ehkä ole päivitetty.

– Perinteisen ammattiosaamisen rinnalle ovat tulleet tuottajaosaaminen, yleisötyö ja uusien yleisöjen saavuttamisen haasteet. Kun tähän liittää kamppailut taloudesta, työtahdin kovenemisen ja entistä suuremman joukon määräaikaisissa työsuhteissa työskenteleviä, ollaankin jo erittäin vaateliaissa yhteisöissä.

Tinfo julkaisi vastikään kyselyyn pohjautuvan raportin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta esittävien taiteiden alalla. Millainen kuva työskentelykulttuurista teattereissa välittyi?

– Kuva ei toden totta imartele, se on hälyttävä. Ihmisiä kiusataan, heitä syrjitään, ongelmista vaietaan, asioihin ei puututa ja väärinkäytösten tai muiden ristiriitojen sovitteluun ei ole olemassa työkaluja ja toimivia prosesseja. On varmasti myös teattereita, joissa on kyetty luomaan uudenlaisia toimintakäytäntöjä ja on parannettu esimiestyötä, johtajuutta ja sisäistä keskustelukulttuuria. Haluan tässä nostaa esiin esimerkiksi Suomen Kansallisoopperan.

Minkä tyyppiset asiat teattereissa aiheuttavat kitkaa?

– Vastauksista nousivat esiin erilaiset suosikkijärjestelmät ja brändiajattelu, jossa kiinnitetään ”tv-kasvoja”. Osa vastaajista viittasi hyvä veli -verkostoihin tai nepotismiin. Yhteisenä nimittäjänä tässä on vastaajien kritikoima läpinäkymättömyys: ei tiedetä rekrytointiperusteista, ei kommunikoida henkilökunnalle. Roolituksiin liittyy myös paljon ikäsyrjintää, jonka kohteena ovat erityisesti ikääntyvät naisnäyttelijät.

Millaisia hankaluuksia teatterin johtamiseen liittyy?

– Suomalaisessa johtamiskulttuurissa ylipäätään on parannettavaa, mikä käy ilmi Suomalaisen johtamisen tila -tutkimuksesta. Teatterin taiteelliseksi johtajaksi kiinnitetyillä ei myöskään usein ole minkäänlaista johtamiskoulutusta tai kokemusta johtamisesta. Taiteellinen johtaja tarvitsisi rinnalleen osaavan hallintojohtajan tai tuottajan. Ei riitä, että taiteellinen johtaja osaa ohjata, kirjoittaa teoksia tai näytellä. Vankan substanssiymmärryksen ja -osaamisen rinnalle tarvitaan henkilöstöjohtamista, verkostojohtamista ja työkykyjohtamista.

Mitkä ovat mielestäsi avainasioita teatterin johtamisessa niin, että työilmapiiri pysyisi hyvänä?

– Tämän hetken johtamisen haasteet liittyvät varmasti entistä enemmän avoimeen vuorovaikutukseen, itseohjautuvuuteen ja hierarkioiden purkamiseen. Johtajana ja esimiehenä olevalla tulee olla rohkeutta ja vastuuta luoda koko työyhteisön reilut pelisäännöt. Ihmiset eivät voi hyvin, jos he kokevat, että heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhönsä, he ovat epätasa-arvoisessa asemassa ja tulevat epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi. Eri työmarkkina-asemassa olevien sopimuskäytännöt ovat yksi suuri epäkohta.

– Eivät konfliktit sinänsä ole pahasta; kyse on vain siitä, miten niitä ratkaistaan ja sovitellaan. Me ehkä naureskelemme ruotsalaiselle keskustelukulttuurille, mutta meillä olisi varmasti opittavaa Ruotsista.