Kylmyys ei hidasta me­ri­lap­pi­lais­ta surf­fa­ria – lai­ne­lau­tai­lu on mah­dol­lis­ta jopa jou­lu­kuu­hun saakka

Tokion kesäolympialaisissa 2020 nähdään uusina lajeina surffaus, rullalautailu ja kiipeily. KOK on perustellut uusien lajien lisäämistä sillä, että ne auttavat tekemään olympialaisista nuorekkaamman, urbaanimman ja tasapuolisemman sukupuolten välillä, sekä auttavat olympialiikettä tavoittamaan enemmän nuoria. Selvitämme kolmessa osassa mikä on uusien olympialajien tilanne Meri-Lapin alueella ja kuinka aktiivista harrastustoimintaa täältä löytyy.

Jos meri ei ole jäässä, voi alueemme vesissä surfata jopa joulukuulle saakka.
Jos meri ei ole jäässä, voi alueemme vesissä surfata jopa joulukuulle saakka.
Kuva: Suvi Pirinen

Lainelautailu herättää usein ensimmäisenä mielikuvia trooppisista rannoista, eikä moni edes tiedä, että lajia harrastetaan Suomessakin Lappia myöten. Meri-Lapin alueelta löytyy kaksi aktiivista harrastajaa. Torniossa asuva Erkki Kuusiniemi ja Tuomas Kuoksa Keminmaasta jahtaavat aaltoja sulanveden aikaan Perämerellä. Kemi-Tornion alueella ei tällä hetkellä asu muita aktiivisia harrastajia, mutta jonkin verran surffareita käy Oulusta ja Rovaniemeltä.

–Täällä kun on tuollainen lahden pohjukka, niin on paljon vaihtoehtoja eri tuulille. Vaikka tuulee idästä, niin kyllä täältä silti pienellä ajolla löytyy aaltoja. Ruotsin puolelle kun ajaa vähän pidemmälle, niin siellä on aika syvä rannikko. Siellä on yllättävänkin isoja aaltoja, Kuusiniemi kertoo.

Pihlavasta kotoisin oleva Kuusiniemi on itse surffannut nyt yhdeksän vuotta. Hän on myös innokas lumilautailija, ja ensimmäisen lainelautansa hän voitti lumilautakisoista 2009.

–Olin sitä ennen ollut jo pitkään kiinnostunut surffauksesta. Kokeilin lajia ensimmäisen kerran Kanarialla, johon tein kaksi reissua. Kävin ensin päivän surffileirillä ja toisella reissulla leiri kesti kolme päivää. Suurimmaksi osaksi olen oppinut lajia Perämerellä, Kuusiniemi kertoo.

Kuusiniemi näki alussa paljon vaivaa löytääkseen Perämeren alueelta sopivia surffauspaikkoja, sillä alueella ei ollut valmiita surffiporukoita, joilta olisi voinut kysyä neuvoa.

–Luin eteläsuomalaisten surffaajien keskustelupalstoilta vinkkejä siitä, millainen tuuli täytyy olla ja mistä suunnasta. Lähinnä siellä puhuttiin Porin paikoista, mutta yritin soveltaa sitä tietoa tälle alueelle. Lisäksi katselin oululaisten ja myös Ruotsin puolen leija- ja tuulisurffaajien foorumeja, ja hain sieltä myös vinkkejä, millaisilla keleillä toimii mikäkin ranta, Kuusiniemi kertoo.

Meri-Lapissakin voi harrastaa surffausta, kertoo Tuomas Kuoksa.
Meri-Lapissakin voi harrastaa surffausta, kertoo Tuomas Kuoksa.
Kuva: Suvi Pirinen

Perämeren alueella surffauskausi on melko lyhyt, viidestä seitsemään kuukautta. Kuusiniemi kertoo, että joskus surffaamaan pääsee jo huhtikuussa, toisinaan aloitus menee toukokuulle. Yleensä heinäkuussa, kun on paljon korkeapainetta, sopivia surffauskelejä on harvoin.

–Matalapaine tuo aaltoja. Joskus heinäkuussa esimerkiksi ukkosmyrskyt tuovat tuulia ja niiden mukana aaltoja. Mutta ei niitä tule usein, Kuusiniemi kertoo.

Jotta surffaaminen onnistuisi, vaaditaan tuulta yleensä noin 12 metriä sekunnissa. Parhaat ilmat ovat alkusyksystä.

–Loppusyksyllä harrastamista rokottaa ehkä eniten se, että täällä pohjoisessa on niin vähän valoisaa aikaa. Kun on töitä tai koulua, niin on pidettävä vapaapäivä. Loppumarraskuusta tai joulukuussa, jos meri on vielä auki, on puolenpäivän aikoihin pieni hetki aikaa surffata.

Kylmyys sen sijaan ei Kuusiniemen mukaan ole ongelma hyvää märkäpukua käytettäessä.

–Jos ilma on pakkasella, se tuntuu paljon kylmemmältä kuin kylmä vesi. Jos taas ilma on plussan puolella, niin vaikka vesi olisi lähellä nollaa, se ei tunnu lähellekään niin kylmältä, Kuusiniemi väittää.

Lainelautailusta kiinnostunutta Kuusiniemi neuvoo osallistumaan surffauskurssille.

–Itsellä ainakin oli todella helpotus se, että kävi ottamassa muutamia tekniikkavinkkejä. Viikon kurssi on todella hyödyllinen. Jos mahdollista, niin voisi tehdä neljän-viiden viikon reissun, siten että ensin on viikon leirillä ja loppuajan harjoittelee. Täytyy olla halu oppia lajia. Kun pari-kolme viikkoa harjoittelee itse, niin opit iskostuvat paremmin, Kuusiniemi neuvoo.

Fakta

Lainelautailu

Lainelautailu (surfing) kehittyi Havaijilla, josta se 1900-luvun alkuvuosina levisi Kaliforniaan ja Australiaan.

Yksi lajin kuuluisimmista taitajista oli Duke Paoa Kahanamoku, uinnin olympiavoittaja vuosina 1912 ja 1920.

Lajissa kilpaillaan aktiivisesti niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin, eri luokissa ja tyylilajeissa.

Ensimmäiset surffauksen MM-kisat järjestettiin vuonna 1964

Suomeen surffaus saapui vasta vuonna 1997, vaikka kokeiluja tehtiin jo 1980-luvulla.

Surffauksella on ollut suuri merkitys muihin urheilulajeihin, sillä kaikki lautailulajit ovat siinä lähtöisin, tai ainakin saaneet surffauksesta paljon vaikutteita.

Kilpaurheiluna lainelautailua ryhtyi edistämään vuonna 1964 perustettu ISF-liitto, jonka seuraaja ISA on lajin nykyinen kattojärjestö.

Tämän tarmokkaan kampanjoinnin seurauksena KOK hyväksyi lainelautailun vuoden 2020 kisojen olympiaohjelmaan.

Päätös koskee toistaiseksi vain Tokion kisoja, joissa kilpaillaan miesten ja naisten shortboardin mitaleista.

Lähteet: Suomen Olympiakomitea ja surffaus.fi