Luin mielenkiinnolla Elias Rauhalan kirjoituksen (LK/PS 12.4.) tämän päivän opiskelijoiden karmeasta kohtalosta. Otan osaa samalla kun kerron, mitä ajatuksia se herätti.

Meille 60-luvun opiskelijoille oli kaikki niin auvoista, että sitä kannattaa kadehtia. Oppikoulu oli kymmenien kilometrien takana. Lukio, joita Lapissa oli viisi, olikin jo monelle satojen kilometrien päässä ja yliopisto monelle lähes tavoittamattomissa.